Tampereen kaikkien rotujen näyttelyyn oli ilmoitettu 20 kessua. Meitä siellä edusti vain Mesi ja Manna.
Tuomarina toimi miellyttävästi käyttäytyvä Pekka Teini. Hän ihastui Mesiin heti kun näki junnunartut. Ihmetteli, että on vasta 11 kuukautta, kun käyttäytyy niin hyvin. Arvostelussa luki mm. Lupauksia herättävä nuori tyttö! Mesi voittikin odotetusti luokkansa ja Katri sai juoksuttaa Mesiä PN-kehässä ensimmäisenä, mikä ei ole se paras paikka laiskasti liikkuvalle Mesille. Lopulta siitä tuli epävirallisesti PN5.
Manna esiintyi hyvin ja tuomari ihastui myös siihen. Manna oli hänen mielestään kokonaisuudessaan hyvin tasapainoinen narttu. Myös Manna voitti luokkansa ja oli PN2.
Sunnuntaina sitten ajelin taas Tampereelle kansainväliseen näyttelyyn. Nyt mukana oli myös Anki. Kessuja oli nyt ilmoitettu 25. Kessuihin saimme myös vahvistusta kun Jenni saapui Kassun kanssa paikalle.
Tietysti tuttuun tapaan kehät osuivat päällekkäin. Olin vasta viimeistellyt Mesiä, kun tietoa tuli podhiskehältä, että edellinen rotu on kehässä, eikä montaa koiraa ole ennen Ankia! Joo, ja kessu-urokset olivat myös jo kehässä. Eipä siinä auttanut kuin juosta Ankin kanssa hallin toisesta päästä toiseen päähän ihmettelemään podhiksia. Anki oli ihan sekaisin meidän nopeasta siirtymisestä, ja kessut jäivät matkasta pois. Hetken ihmeteltyäni päätin jättää Ankin ystäväni esitettäväksi ja juoksin takaisin kessukehälle. Viimeiset urokset olivat juuri kehässä ja onnistuin näkemään valiourosten järjestyksen. Kassu oli hienosti luokassaan ykkönen, mutta tiukka tuomari, Riitta Lahtovaara ei antanut sillekään sa:ta.
Vauhdikkaasti sain napata Mesin matkaan ja mennä kehään. Vaikka Mesi olikin hieman tanakka, ei se haitannut, kun rakenne on oikea ja kaikki muukin tuomarin mielestä. Mesi voitti taas luokkansa ja nousi lopulta nartuissa toiseksi. Mesi sai hienosti isosta näyttelystä nyt ensimmäisen SERTin.
Manna raukka oli ihmeissään mun nopeista käänteistä ja ei oikein osannut kunnolla keskittyä. Olisikohan johtunut siitä, että tuomari näki Mannan hieman matalaraajaisena. Muuten oikein hyvän arvostelun saaneena hieman ihmettelen, että tuloksena oli "vain" erittäin hyvä, luokkasijoitus 3.
Jenni kävi hakemassa Ankin meidän luokse. Sillä oli kuulemma ollut vain yksi suunta...sinne, mihin minä olin kadonnut! Myös Ankin tulos oli erittäin hyvä. Olihan se väärin jättää Anki vieraan ihmisen vietäväksi. Mutta tällainen näyttely tälläkertaa.
Kiitos Katrille ja Samille avusta ja seurasta kumpanakin päivänä, ja Jennille avusta sunnutailta.
Mesi oli ollut meillä edellisestä näyttelystä lähtien, eli kuusi viikkoa. Oli kyllä hieman outoa lähteä kotiin ilman sitä.
Kuvat näyttelystä: Katri Ranta
Viime viikolla meillä hääri kaikkiaan kuusi koiraa, kun Chaplin oli tullut kosiskelemaan Gittaa.
Kovasti nuoripari piti toisistaan ja touhua riitti. Mutta ilmeisesti kokemattomuus ja kiltteys pojalla esti homman viennin loppuun asti. (Tai sitten Gitalla on jokin elimellinen vika)
Tämä pari tuntuu kaikin puolin niin sopivalta toisilleen, että yritämme uudestaan sitten kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti