sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Kevään pentutohinaa

 

Kevät olikin todellista pentujen tohinaa.


Anki ja pennut 3poikaa ja 2 tyttöä

Anki ehti aloittaa synnytyksen ennen Mannaa, 9.5. Ensimmäiset kaksi pentua syntyi helpolla, sitten Anki heitti hetkeksi ”katolleen” ja jatkoi hommia. Seuraava pentu menetettiin, elvytyksistä huolimatta. Kaksi seuraavaa sitten taas syntyi ihan hienosti. Nyt siis toinen kohdun sarvista oli tyhjennetty, ja tuloksena kolme elävää poikaa ja yksi tyttö. Sitten Anki piti 1,5 tunnin tauon, ennen kuin jatkettiin. Tauon jälkeen olikin kovin surullista se synnyttäminen. Anki työnsi ulos komean, jäntevän uroksen, mutta ei siinä henkeä ollut. Lähes tunnin päästä syntyi seuraava, kuollut poika. Vajaa puoli tuntia, ja taas syntyi kuollut poika.  Oli aika surullinen olo näistä. Lähes kaksi tuntia siinä ihmeteltiin, ennen kuin Anki synnytti vielä. Kello oli jo 0.40. Nyt syntyi iso tyttö. Sen näki heti, että sekin oli kuollut, ja istukka näytti hieman kuivalta. Ilmeisesti tämä oli irronnut jossain vaiheessa ja aiheuttanut näiden sen edessä olevien poikienkin kuoleman ennen syntymää. Kaikki kuolleet olivat pentueen suurimmat pennut, ja vielä todella hyvän näköisiä.

Ahti kävi hautaamassa tämänkin, ja oli aika rauhoittua nukkumaan. Manna ei malttanut olla huoneessaan ilman minua, joten menin sen kaveriksi patjalle ja Ahti sai jäädä nukkumaan Ankin huoneeseen. Minulla meni vielä tovin aikaa kaikessa siivoilussa ym. Kurkistin huoneeseen, Anki imetti pentujaan ja isäntä kuorsasi, kaikki hyvin! En kuitenkaan saanut heti unta ja hetken päästä huoneesta alkoi kuulua pentujen vinkumista. Kuuntelin aikani ja ihmettelin, mikä voi olla, mutta odotin silti hetken, että Ahti heräisi. Meinasin jo nousta ja lähteä katsomaan, mutta sitten kuulin puhetta sieltä. Pian minulle tultiinkin kertomaan, että tuletko katsomaan, Anki synnytti elävän tytön. Klo. 2.30. syntyi siis vielä 500 g. meille elämän iloa, joka pelasti synkän mielen.

Pennut 1- viikko.
 

Pennut 2-viikkoa.



Ensimmäinen ulkoruokailu


















Menihän siinä pari päivää ihmetellessä, ennen kuin Mannan aika tuli. Yötä vasten Manna rupesi synnyttämään. Työntövaihe oli pitkä ennen kuin ensimmäinen syntyi, ja Manna vaati minut siihen viereen koko ajaksi. Hienosti ja tottuneesti Manna synnytyksen ja pennut hoiti ja aamuyöstä pääsin minäkin jo nukkumaan.

Manna ja pennut 2 poikaa ja 4 tyttöä.

Pennut 1-viikko.







Kaksi poikaa ja neljä tyttöä sieltä saatiin. Ilmeisesti vallitsevan tauti epidemian vuoksi pentujen kysyntä oli valtaisaa. Ennen kuin nämä pennut olivat syntyneet, niin niitä oli kysytty jo ainakin 20 narttua ja kuutta urosta. Ihanat kodit olivat siis heti valmiina näille kaikille.



Valvotusti leikittiin myös yhdessä









maanantai 11. toukokuuta 2020

Pentuhaaveita




Niinhän siinä kävi, kuten olin aavistellut, Ankin ja Mannan juoksut alkoivat peräkkäisinä päivinä. Ankin ensin ja Mannan sitten seuraavana päivänä, vaikka edelliset juoksut oli Mannalla 1,5 kk. aikaisemmin.
Lähdin siis Ankin kanssa ajelemaan Pornaisiin ja tutustumaan sulhaseen. Tutustumiseen se sillä kertaa jäikin. Anki kyllä tykkäsi Moskasta ja itseään tarjosi, mutta Moska oli hieman pidättyväinen. Olisiko johtunut siitä, että sillä oli käynyt tyrkyllä aiemmin kovin vihainen morsian, vai tiesikö poika, ettei vielä ihan parhaat päivät olleet. No kun ei tärpännyt, niin ei sitten, ajellaan parin päivän päästä uudestaan.



Välillä mentiin hännät suorana.

Moska ja Anki


Matkalta soitin kotiin ja pyysin isäntää laittamaan ruokaa valmiiksi, sillä vaihdan koiraa ja suuntaan vielä Nokialle.  Mentiin Mannan kanssa suoraan takapihalle merkkaamaan ja sitten Lennu tuli myös pihalle. Eipä siinä ehditty juuri mitään, kun tämä ensikertalainen kyllä tiesi, mitä pitää tehdä. Ei tarvinnut tosiaan ulkona kauaa värjötellä, kun homma oli hoidettu vajaassa kymmenessä minuutissa. Tulihan sitä ajeltua noin 700 km. sinä päivänä astutushommiin.



 Seuraavana päivänä ajelin taas töiden jälkeen Nokialle. Nyt oltiin sitten hommissa noin 15 min.
Taas seuraavana päivänä oli suunta Pornaisiin Ankin kanssa. Vesisateessa kuraisella mökkipihalla aikaa meni kolme varttia, kun valkoiset vartijat pitivät hauskaa ja likasivat itsensä.
Toiveikkaana sitä reissuilta palasi, kun koirat hoitivat helposti ja omaehtoisesti asiansa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Alkuvuosi -20




Vuosikymmen vaihtui aika rauhallisesti.
Natku sentään kävi vähän näyttäytymässä Turun KV näyttelyssä ollen kuuden pennun joukosta urosten kakkonen ja palkittiin KP:lla.

Parkanon ryhmänäyttelyyn saimmekin sitten kunnon edustuksen.
Pentuja oli kolme. Lumo palkittiin ROP-pentuna ja Natku oli VSP-pentu.


Waatan Lolium VSP-pentu

Waatan Lavandula ROP-pentu

Meidän pojilla meni ihan hienosti kun kumpikin sai SA:n. Kassu oli PU2 ja Jasu PU4.
Waatan Humulus PU4

Waatan Daucus PU2.


Nartuista vain kaksi sai Sa:n, ja peräti kolme H:n. Siihen sai myös herttainen Jane tyytyä rungonpituuden ja etuliikkeiden vuoksi.
Waatan Jasione


Näyttelyn jälkeen Lumo ja Natku

Siskopuoli Jane liittyi seuraan.

Helmikuun loppupuolella meille tuli aika jättää hyvästit komealle, ihanalle Hymylle. Hymyltä katkaistiin puolivuotiaana kummankin etujalan kyynärluut. Leikkaus oli vaativa ja toipuminen kesti kauan. Helmikuun alkupuolella Hymy kävi virallisissa terveystarkastuksissa. Silmät, polvet, lonkat ja toinen kyynär olivat täysin priimaa (niin kuin sisko Minnilläkin kaikki), mutta toinen kyynär ei ollut parantunut vaan aiheutti kipua . Hymyllä oli muitakin ongelmia, joten oli armeliasta päästää poika kivuistaan.
Waatan Knautia 21.4.2018 - 24.2.2020

Hymy

Ei päästy kuin Maaliskuun alkuun, kun jo toinen suru-uutinen tuli. Dino ei saanut enää kunnolla happea ja niin senkin oli aika lähteä. Dino oli ollut aina terve. vain pari kuukautta aikaisemmin oli tutkittu veriarvot ja kaikki oli kunnossa.
Waatan Adonis 10.10.2008 - 02.03.2020

Lämmin osanottoni vielä kummankin pojan poismenon johdosta kotiväelle <3


torstai 9. tammikuuta 2020

Loppuvuoden näyttelyt ja Vuolasvirtapalkinto

Lara pesee Ankin Jyväskylän näyttelyyn.

Isänpäivän aikoihin oli taas perinteiset Jyväskylän näyttelyt. Olin ilmoittanut vain Keikun ja Ankin näyttelyyn, ja vain lauantain NORD- näyttelyyn. Sain auton parkkiin satamaan parin tunnin kiekkopaikalle. Anki sai jäädä autoon odottamaan, kun lähdin reppu selässä Keikun kanssa näyttelypaikalle. Kessuja oli peräti 25 paikalla. Keiku esiintyi oikein mallikkaasti ja oli luokassaan kolmas. Kehän laidalla pari kessukasvattajaa kehuivat minulle, kuinka ihailivat Keikun kaunista, kevyttä liikettä.


W. Koeleria syksyllä

Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että kiirehdin autolle. Käytin koirat tarpeilla ja menin ihan yksin takaisin, sillä Podhalanskit oli viimeinen rotu kehässä ja kessuthan olivat heti aamupäivällä. Pari tuntia meni ja kävin taas koirien luona ja siirsin auton hieman lähemmäksi. Nyt oli sitten Keikun vuoro jäädä autoon, kun menin Ankin kanssa odottamaan kehän alkua. Anki otti tosi rennosti ja oli muutenkin yllättävän rauhallinen, kun ajattelee, ettei se ollut yli vuoteen käynyt pois kotoa.

Anki odottelee kehään pääsyä
Neljä Podhista oli ilmoitettu ja kaikki narttuja. Anki oli ainut, joka sai SA:n. Siitä tuli siis rotunsa paras ja sai NORD SERTin.


Valonpisaran Fiina ROP


Natku ehti käydä Ypäjällä pentunäyttelyssä. Siellä oli hieno edustus kessuilla, kun peräti 7 pentua oli paikalla. Hienosti Natku oli mennyt ja olikin sitten VSP.

W. Lolium VSP



Sitten olikin vuorossa vuoden viimeiset näyttelyt. Olin ilmoittanut lauantaille Ankin, Gitan ja Caran. Tietysti minun tuurilla Podhalanskit ja kessunartut olivat samaan aikaan kehässä. Kessut yläkerrassa ja Podhikset alakerrassa hallin perällä. Ensin etsittiin paikka yläkerrassa tavaroille ja vähän harjailin kessuja. Sitten menin alakertaan odottamaan Ankin vuoroa. Seurasin välillä kännykästä kessukehän edistymistä.
Podhalanskeja oli peräti 13. Anki on tasapainoinen rakenteeltaan ja kauniin puhtaan valkoinen. Toki tuomari huomasi myös Ankin ominaisuudet ja nostikin sen lopulta ROPiksi. Se sai myös NORD SERTin ja HELSINKI WINNER-19 tittelin.  Kiireesti esitimme myös Valonpisaran kasvattajaluokan, jossa tietysti Anki oli mukana. Kasvattaja sai KPn ja oli ROP- kasvattaja.

Anki vauhdissa

VSP Wiedzmin Zagubione Marzenia ja Valonpisaran Fiina ROP 

Valonpisaran ROP-kasvattaja
























Nappasin kiireellä Ankin arvostelun ja ruusukkeet ym. ja juostiin Ankin kanssa rappuset ylös.  Jenni oli käynyt jo Gitan kanssa kehässä ja erittäin hyvinhän heillä oli mennyt.   Cara oli jo valmiina siirtymään kehään, kun nappasin sen Jenniltä. Halusin viedä sen itse, sillä meillä oli edessä vielä yhdessä juoksemista vähän myöhemmin. Veteraaninarttuja oli neljä ja kaikki vielä saman vuotisia. Cara nousi varmalla tyylillään toiseksi, jääden vain ROP koiralle. Cara nousi lopulta 16 nartusta PN3.

Ennen loppukehien alkua Messukeskuksen Areenalla jaettiin Suomen Kennlliiton myöntämät VUOLASVIRTA-palkinnot. Käytiin Caran kanssa pokkaamassa palkinto. Palkintoa jaetaan vuosittain ja sitä on jaettu vuodesta 1979 lähtien. Palkintoni numero on 1186 ja se on viides keeshond kasvattajalle jaettu palkinto. Jakotilaisuuden jälkeen menimme kessuyhdistyksen puheenjohtajan, Sarin ja varapuheenjohtaja Pirren kanssa nauttimaan hotellin puolelle palkintokahvit. Kiitos yhdistykselle muistamisista ja tietysti SUURI KIITOS kaikille kasvattieni omistajille, joiden ansiosta tämä palkinto jaettiin.
Ahti oli hoidellut koiria ja odottelikin minua jo Ankin kanssa. Ankin kanssa tosiaan menimme vielä isoon ryhmäkehään. Eihän siellä menestystä tullut, mutta on se jotenkin niin kiva nähdä eri rotujen omistajia ja usein kasvattajia siellä kehässä. Yöksi menimmekin sitten Espooseen Ahtin siskon luokse.
Vuolasvirta palkinto


Voittaja-19 näyttelypäivä olikin paljon rauhallisempi ja hyvin erilainen. Kessut arvosteltiin samassa kehässä kuin edellisenä päivänä. Olin ilmoittanut ainoastaan Caran näyttelyyn. Tyttäreni tuli pienen tyttönsä kanssa meitä tapaamaan näyttelyyn. Me tytöt ehdittiinkin tutustua monen rotuisiin koiriin kun kierrettiin kaikki rotutorit siellä. Koirat pitivät huolen siitä, että Lara sai paljon pusuja muiltakin kuin minulta. Laralle tulikin pian jo päiväunien aika, joten ukki haki Ankin ja Gitan ja lähti saattelemaan Ulpua ja Laraa. Minä sainkin sitten rauhassa mennä Caran kanssa kehään. Cara esiintyi yhtä iloisesti kuin edellisenäkin päivänä ja veteraanikehässä jäi taas vain ropkoiralle ja tuloksena hienosti PN4. Pääsimme siis vielä valoisan aikaan lähtemään kotiin päin.



maanantai 30. joulukuuta 2019

Syksyn ja loppuvuoden harrastuksia





On ollut kiva jännittää myös harrastuspuolen osaajien tuloksia.Sanna kävi Sinan (W. Inula) kanssa korkkaamassa viralliset Rally-tokokokeet elokuun lopussa. Hyvinkäällä oli mahdollisuus osallistua myös epävirallisiin kisoihin. Epävirallisissa rata olikin mennyt todella mallikkaasti kun pisteitä kertyi peräti 97. Eipä ole valittamista kyllä virallisenkaan kokeen tuloksesta. 94 pistettä ja 3. sija. Todella hienoa yhteistyötä ONNITTELUT.


W. Inula ja Sanna

 Luna pääsi osallistumaan SmartDOG-testaukseen (https://smartdog.fi/smartdog-testit ).
Olen itsekin katsellut testiä mielenkiinnolla. Olisi hauska seurailla koiraansa testitilanteessa ja vertailla sitä omiin arvioihinsa koirasta.
Siellä testattiin mm. impulsiivisuutta, eleiden lukua, muistin kestoa, mallioppimista…
Luna 9-v. selvisi hienosti testistä. Loppuraportissa luki seuraavaa:


"Luna tutustuu aluksi vieraaseen testaajaan hieman varovaisesti, ja se tutustuu testin alussa uuteen tilaan jonkin verran, pysytellen kuitenkin pääasiassa omistajan lähellä. Testin aikana Luna on jo rentoutunut ja innostunut. Luna on erittäin motivoitunut ruoasta ja tehtävistä, keskittyy erinomaisesti tehtäviin ja on erittäin innokas, tarkkaavainen ja työskentelyhaluinen koko testin ajan. Lunalla on pääasiassa vahvuuksia testissä. Itsehillintä ei ole Lunan vahvuus sylinteritestissä, ja Luna osoittaa suurta impulsiivisuutta tavoitellessaan makupaloja suoraan sylinterin läpi lähes kaikilla toistoilla. Luna lukee erinomaisesti ihmisen eleitä, tehden vain muutaman yksittäisen virheen koko osiossa, eikä Luna ole huijattavissa eleillä (huijaus-osio). Tilaan liittyviä ongelmanratkaisu on Lunalle erittäin helppo (V-aita) ja Luna ymmärtää myös testin vaikeimman tehtävän eli loogisen päättelyn tehtävän. Lunalla on hyvä muisti, se muistaa kaksi neljästä namien muistipaikasta. Luna oppii mallista namikoneen käytön ja tyhjentää innokkaasti namikonetta käytön opittuaan. Luna on kognitiivisesti selvästi keskivertoa parempi testissä ja varmasti mukava koira arjessa ja harrastuksissa!"


Luna on ensimmäinen kessu, joka on suorittanut testin. Toivottavasti tämä innostaisi muitakin osallistumaan.





W. Bassica, Keeshondien
Rotumestari -19

















Luna kävi muutaman kerran syksyn aikana rallaamassa kisoissa. Yksi tavoite oli ilmeisesti saada Lunalle lisää motivaatiota, ja se onnistui ainakin vuoden lopulla.
Tuloksellisesti ehkä merkittävin oli Liedossa käyty Kessuyhdistyksen rotumestaruuskisa. Sillä oli kisaamassa peräti 11 kessua ohjaajineen. Jälleen konkari ikäneito 9- vuotias Luna (W. Brassica), Siljan ohjaamana, otti rotumestauuden nimiinsä. Lämpimät onnittelut teille taas.




 Kassu teki Jennin kanssa agility debyyttinsä Liedossa Marraskuussa.Kaksi ensimmäistä rataa meni hylätyiksi, mutta kolmannella radalla he pääsivät maaliin asti.Kokonaisuudessaan meno oi ollut positiivista, Kassu kulki mukavasti, ja ohjaajakin sai jalkoihinsa vauhtia viimeisellä radalla. Virhepisteitä kertyi 5 ja sijoitus pikkumakseissa hienosti 3. 
W. Daucus

Joulukuun puolessa välissä Kassu ja Jenni starttasivat jälleen.Hyppyradalla 10 virhepistettä ja 4. sija. Agility-radoilla 5 ja toisessa 15 virhepistettä, mutta hienosti luokkavotto kummaltakin radalta. Nollatulokset jäi vielä saamatta, mutta ensivuonna he starttaavat uudestaan kun pari starttia saivat lahjakortteina palkinnoiksi.


perjantai 15. marraskuuta 2019

Pentuhuumaa






Koirat ilostuttavat elämääni täysillä. Sijoituskoirat vierailevat toisinaan meillä ja niin oli nytkin elokuun puolessavälissä Cara ja Essi meillä hoidossa reilun viikon. Heti perään pikkuinen Lumo toi iloista leikkiään tupaan muutaman yön vierailullaan. Myös Mette kävi tervehtimässä ystäviä kotikennelissä. Siihen samaan viimeiseen viikonloppuun osui myös Mesin tulo mammalomalle meille.

Cara, Keiku, Manna ja Essi

Lumo
Onkohan tuolla kissa vai namipussi. 

Keikun kanssa on kivaa.



Waatan Kolkwitzia "Mette"

Mesi ja Mette

En uskaltanut ääneen arvioida Mesin synnytystä vielä viikonlopulle, vaan vasta alkuviikolle, (olin kyllä ottanut asiakkaita alkuviikon päiville). Lauantaina Mesi ei enää syönyt iltaruokaansa ja oli vain hyvin apeana. Mittasin illalla lämmöt, lukema olikin jo vain 37 astetta. Patja lattialle ja odottelin rauhatonta yötä kiihkeiden petailujen muodossa. Mesi ei sitten petaillutkaan koko yönä, mutta en minä nukkua saanut. Välillä käytiin tietenkin ulkona tyhjennyksellä ja kaikki väliajat Mesi oli mun patjaa vasten ja vaati rapsutuksia ja silitystä. Aamu valkeni ja porukat heräili aamupalalle. Mittasin Mesin lämmöt ja ne oli nousseet niin, että synnytyksen pitäisi alkaa pian. Vietiin pikku-Laran kanssa Anki tarhaan ja toiset koirat oli meidän kanssa ulkoilemassa. Mulla oli vähän jo mielessäni kiire sisälle, toisin kuin lapsella.
Vihdoin pääsin sisälle ja menin huoneeseen varmistamaan, että kaikki synnytykseen tarvittava on käsien ulottuvilla.  Mesi istui kynnysmatolla ja teki ensimmäisiä työntöjä. Ohjasin sen pentulaatikkoon ja heti siinä tulikin vedet ja parin minuutin päästä ensimmäinen pentu oli maailmassa. Aikaa lämmön mittaamisesta oli vain reilu tunti. Synnytys eteni ripeästi. Alle tunnissa oli syntynyt neljä ensimmäistä pentua. Sitten oli pieni tauko ja Maritakin pääsi puhelimen välityksellä katselemaan koiransa synnytystä. Eipä siinä tarvinnut puolta päivää ihmetellä kun 25 minuuttia riitti kolmen seuraavan syntymiseen. Myöhemmin sitten tuli vielä yksi tyttö.

Pennut on syntyneet

Pennuilla ikää 1-viikko


Mesin synnytys vaikutti helpolta, mutta maito ei alkanut heti nousta, ja sillä pentujen painot laskivat alussa. Pennut olivat syntyessään aika tasaisen ja ihan kivan kokoisia. Ensimmäinen (Näkki) oli pienempi kuin muut ja viimeinen (Manta) suurempi toisia.

Päiväunet ulkona, ikää 6 viikkoa.




Keiku tykkää leikkiä pentujen kanssa.


Pennut kehittyivät taas vauhdilla ja muuttaessaan ne olivatkin sitten jo reilun kokoisia kessun alkuja.

Luca - W. Myrica

Manta - W. Mentha

Miki - W. Metasequoia

Moris - W. Malope

Mörri - W.Monard

Näkki - W. Magnolia

Tryffeli - W. Mimulus

Urho - W. Matthiola

      Ihanaa koira-arkea kaikille uusiin koteihin.