lauantai 26. tammikuuta 2019

Näyttelyvuosi alkoi, Turku KV



Waatan Impatiens valmistautuu.

Näyttelyvuosi on aloitettu aika perinteisesti Turun kansainvälisillä. Varsinais-Suomen porukat on hyvin saatu sinne mukaan. Ilmoittautuneita kessuja oli kaiken kaikkiaan 27, joista Waatalaisia lopulta seitsemän, kun Outi ei lähtenytkään Sumun kanssa kisailemaan.
Keiku meni ensimmäisenä kehään. Oikeastaan sitä ei kyllä kiinnostanut mennä sinne, kun mieleen tuli se kolahdus Messarissa. Lopulta Keiku kyllä kulki jotenkin koko kehässä, mutta esiintyminen ei ollut hyvää. Korvat luimussa ja häntä roikkuen mentiin. Tuomari piti sitä kuitenkin niin lupaavana, että antoi kunniapalkinnon.
Waattan Koeleria liikkuu.

Veljekset Unto ja Koda esiintyivät avoimessa luokassa. Unto nousi hienosti neljän joukosta luokkavoittoon ja sai lopulta vara-sertin. Koda oli kolmas.

Waatan Iberis ja W. Incarvillea
Kassu oli valioissa kolmas ja nousi PU4.

Waatan Daucus
Jane oli neljän junnun luokassa kolmas SA:n kera.



Waatan Jasione
Waatan Impatiens ja W. Isatis.





















Mesi ja Iines kilpailivat myös samassa luokassa. Mesi sai SA:n ja oli neljäs. Iines ei sijoittunut luokassaan.












 Kasvattajaryhmä koottiin myös. Mesi, Iines, Kassu ja Unto pistettiin uudestaan kehään. Miellyttävä Australialainen tuomari kehui meidän hyvin rotutyypilliset koirat ja kehotti jatkamaan kasvatusta. Esiintyminen ei ole se meidän vahvin puoli, joten sijoitus oli 3. KP.


Kennel Waatan ( Mesi, Iines, Kassu ja Unto)
Impatiens, Isatis, Daucus ja Iberis

 Olipas kiva nähdä näin paljon kasvatteja ja omistajia, sekä muita ystäviä. Mun koko alkuvuoden vaivannut rankka flunssa rupesi myös helpottamaan. Suuri kiitos kaikille, etenkin Jennille ja Sadulle tavaroiden roudaamisesta.  Kyllä yhdessä on mukava koheltaa.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Loppuvuoden uutisia




Waatan Jasione 
Kuva: Kuvauksellista photography
 Marraskuussa oli taas Jyväskylä näyttelyiden viikonloppu. Lauantaina NORD-näyttelyssä meitä edusti vain Jane. Eikä kyllä huonosti edustanutkaan kun arvosteltavana oli 27 kessua, joista 14 narttua, Jane nousi lopulta PN2. Sai vara-sertin ja Nord vara-sertin. Janen isä oli ROP. Australialaistuomarilla oli kyllä selkeä linja.
Jäin Vaajakoskelle yöksi kun illalla kävin kavereiden kanssa syömässä ystävän 50-v. merkeissä.
Sunnuntaina sitten Lilakin pääsi mukaan edustamaan veteraaneissa. Nyt tuomarina oli Elina Haapaniemi. Hän on hyvin tarkka esiintymisestä ja tykkää ilmeisesti show meiningistä enemmän. Jane sai tyytyä erittäin hyvään, myös sen isä sai tänään saman arvosanan. Pikkuinen Lila oli karvattomana aika rääpäle toisten, sterkattujen veteraanien joukossa. Kuitenkin Lila sai ERIn ja oli luokassaan kolmas.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kiva ja etenkin lauantaina kessuporukalla oli oikein iloinen ilmapiiri kehän laidalla.


Waatan Clusia ja Eswood Nereida 
Luci vieraili pitkästä aikaa kasvismamman luona. Oli tosi kiva nähdä kaikkia tyttöjä.

Waatan Fumana
Kuva: Kuvauksellista photography
Messarissa on myös aina käytävä. Usein se jää kyllä yhteen päivään.
Marita vei reippaana Mesin näytille jo lauantaina. Mesi sai ERIn ja luokkavoiton.
Sunnuntaina kessuja oli ilmoitettu 45. Jane kilpaili isossa junioriluokassa (11 ilmoitettu) Hienosti Jane palkittiin myös SA:lla.
Myös Mesi sai SA:n ja oli luokkavoittajana PN-kehässä, jossa ei sijoitusta saanut.
Mannalle myös Eri ja Sa. Tuomari tuli selittämään minulle jotain, kun kätteli ulos kehästä. Pyysin kehäsihteeriä kääntämään, että varmasti ymmärrän, mitä tarkoittaa. Hän kertoi, että tuomari todella ihastui Mannaan, mutta kun se väisti tuomaria, niin sen takia hän ei tänään sijoittanut. Sanoi vielä, että vähän treeniä ja viet uudelleen näytille, hän todella tykkäsi siitä.  Harmi tietysti, että pienet väistöliikkeet veivät sijoitukset, mutta toisaalta tykkään, että tuomari arvostaa luonnetta.


Waatan Koeleria 8 kk.


Vähän aikaa vielä jouduimme odottamaan ennen kuin siirryttiin toisaalle pentunäyttelyn puolelle.
Keiku oli jo hyvin väsynyt, eikä todellakaan ihan parhaassa vireessä, oltiinhan lähdetty jo aamu viideltä ajelemaan.  Sitten vihdoin kun olimme kehässä, niin eikös meidän paikka ollut lattiakaivon päällä. Siitä kun sitten lähdimme juoksemaan, niin eikös kaivonkansi kolahdellut tosi pahasti ja Keiku tietysti säikähti sitä. Muutenkin väsynyt koira ja tämä, niin esiintyminen ei ollut parasta. Epävarma olo, häntä roikkui ja se nurkka kierrettiin kaukaa. Keikun kilpailuluokassa oli viisi narttua ja Keiku nostettiin kuitenkin PEK4. Ei hullummin sillä esiintymisellä.


Suomen Keeshond ry:n näyttelykiertopalkinnot:

Paras pentu #4        Waatan Jasione
Paras narttu #5       Waatan Impatiens
Paras veteraani #9  Waatan Angelica
Paras kasvattaja #3  Waatan

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Lohduton lokakuu



                 



Huonot uutiset alkoivat jo syyskuussa:
R.I.P. Tiuku (04.2009- 20.09.2018)
Meidän ihana hiirikissa löytyi tien penkalta. Tiuku ei lähtenyt koskaan kauas kotoa, eikä nytkään kovin kaukana ollut. Aivan yllättäen ja aivan turhan varhain tämä ihanuus meidät jätti.





                                                                                                 
Ikävät uutiset saivat heti jatkoa:
R.I.P. Waatan Buxus "Remu" 6.5.2010-3.10.2018.

Paljon voimia Remun kotiväelle tämän suuren menetyksen vuoksi.





Kidellä oli alkava kohtutulehdus ja sille tehtiin sterilisaatio, joka lopulta onnistui hyvin.





Lila täyden10 tyttö.
Waatan Angelica, Lila

Jotain positiivistakin osui tähän aikaan. Waatan kennelin ensimmäinen pentue täytti 10.10.10 vuotta. Tuo aika pitää sisällään 11 pentuetta ja 54 pentua, joten mitään pentutehtailua ei ainakaan ole harrastettu.

Waatan Anemone, Moona

Pitkästä aikaa olikin sitten näyttelyiden vuoro. Pentuset pääsivät viettämään 6 kk. syntymäpäiväänsä Lahdessa pentunäyttelyssä. Valmaa ei oltu ilmoitettukaan ja Hymy jäi valitettavasti pois ontumisen takia.
Tuomari antoi melkein samanlaiset arvostelut kaikille, ja ihan kaikesta en kyllä ollut hänen kanssaan samaa mieltä. Kukaan meidän pennuista ei saanut KP:tä, eikä myöskään kasvattajaryhmämme. Jane oli päässyt peloistaan, joten jotain positiivista oli nyt sen suhteen tapahtunut, mutta nyt Janen etuliikkeet olivat menneet kauhovaksi…
Päivä oli toki oikein kiva, vaikka tulokset eivät mieltä lämmittäneet, niin pentujen ja heidän omistajien näkeminen oli sitäkin mukavampaa. Ja olihan siellä paljon muitakin tuttuja paikalla, osa vain turistina katsomassa pentuja. Mirkulle kiitos avusta ja Janen esittämisestä kasvattajakehässä.



Waatan Kerria, Minni


Waatan Koeleria, Keiku

Waatan Kolkwitzia, Mette

Keiku, Minni ja Mette


Waatan Jasione, Jane


Hymy kävi tutkimuksissa ja sillä todettiin kyynärnivelten Inkongruenssi ym. Edessä oli iso leikkaus jossa mm. molempien etujalkojen kyynärluut katkaistiin. Onneksi Hymyllä ei hymy helposti hyydy, vaan se on urhea ja reipas potilas. Jaksamista Hymylle ja kotiväelle.

Jane oli emänsä, Gitan kanssa Seinäjoella näyttelyssä. Nyt virallisessa junioriluokassa. Erinomaisia tytöt olivat. Jane tuomarin mielestä vielä kovin pentumainen ja Gitta oli vaan tyypillinen valio.

Waatan Gentiana, Gitta

I-pentueen Varsinais-Suomen porukka kävi kuun viimeisenä päivänä terveystarkastuksessa. Silmät ja polvet olivat kaikilla terveet. Lonkissa ei näkynyt mitään pahempaa, mutta Unton kyynärkuvissa jotain "höttöä" ja olihan ne sitten sairaat, vaikka kaikki muu Untolla ihan priimaa.  Iineksen kyynärät lausuttiin 1/0.                                                                                           
Kaiken muun jo tapahtuneen jälkeen nämä Unton kyynärät tuntuivat taas ihan lohduttomilta, ja osittain yllätyksenäkin, kun  Unto ei ole koskaan ontunut.

               




torstai 11. lokakuuta 2018

Näyttelyitä ja terveystarkastuksia



Kassu kävi näyttäytymässä Raision kaikkien rotujen näyttelyssä. Eikä huonosti mennytkään kun oli paras uros ja vielä ROP. Isossa kehässäkin se poimittiin kuuden parhaan joukkoon.



Kassu on ollut myös Junior handler kisoissa.
Kuva: Jenni

Janen kanssa sitten käytiin Tampereella pentunäyttelyssä. Se olikin ainut rodun edustaja sinä päivänä. Vaikka Jane esiintyi hyvin epävarmasti, tuomari piti siitä niin paljon, että antoi KP:n ja niin siitä tuli myös ROP. Päivä vietettiin mukavan Wanda-huskyn (7kk.) ja ampiaisten seurassa. Jane alkoi hieman saada jo rohkeuttakin ja isokehä juostiin jo häntä selällä. Mutta kun pysähdyimme paikallemme niin kehän ulkopuolella häkissä oleva staffi alkoi haukkua juuri meidän kohdalla ja taas häntä putosi ja tuomarille käännettiin se pylly.

Mesi ja Siru olivat edustamassa Riihimäen NORD-näyttelyssä. Tuomari ei antanut sa:ta muuta kuin rop ja vsp koirille, ja niin meidänkin tytöt jäivät ilman sitä.

Siru (W. Hibiscus) ja Mesi (W. Impatiens)
Kuva: Marita


Siru tuli meille hoitoon viikoksi, että paikka ja lauma olisi tutumpia sitten kun toivottavasti sen on aika tulla synnyttämään meille.
Loma aloitettiin heti vauhdikkaasti lähtemällä näyttelyyn Kihniöön. Jane oli tietysti mukana. Ja kyllä sille teki todella hyvää Sirun vakaa ja rauhallinen seura. Nyt Jane esiintyi häntä selällä, eikä ollut ollenkaan niin varautunut. Olin niin onnellinen sen esiintymisestä, vaikka eihän se toki täydellistä ollut. Kp:n se ansaitsi ja oli ROP-pentu. Jasu oli myös mukana, ehkä ei kuitenkaan ihan parhaassa vedossa ainakaan tuomarin mielestä se oli erittäin hyvä.
Siru esiintyi reippaasi ja olikin tuomari Juha Putkosen mielestä todella upea rodun edustaja. Siru oli täyttänyt kaksi vuotta heinäkuussa ja sai nyt SERTin jolla valioitui. Sirusta tuli myös ROP. Sain laittaa viestiä onnellisille omistajille, että heillä on nyt Suomen muotovalio.
Saatiinkin Janen kanssa hyvää kokemusta Sirun kanssa liikkuessa odotellessa isoa kehää. Ryhmäkehä olikin tosi iso, n.40 koiraa oli kaikkiaan kehässä, todella iso ryhmä 5, ja ryhmästä 8 vielä koiria lisää. Olin jo todella tyytyväinen, kun tuomari Paula Rekiranta poimi meidät kahdeksan parhaan joukkoon niin isosta koiramäärästä. Lopulta hän valitsi Sirun ryhmävoittajaksi. Saimme sitten vielä esiintyä kolmannellekin tuomarille. Hannele Jokisilta sijoitti Sirun BIS-2.
Olipa siinä sitten palkintoja vietäväksi kotiin, kun Siru tultiin seuraavana perjantaina hakemaan. Onnittelut vielä Wallinin perheelle Sirun saavutuksista.

Siru (W.Hibiscus) FI MVA Tuomari, Juha Putkonen
Kuva: Annika Salonen

Siru

Jane



Taas lähdettiin Janen kanssa pentunäyttelyyn. Nyt suunta oli ihan kotikuntaan, Jämsään ja Himoksen rinteiden juurelle. Keiku sai lähteä myös katsomaan maailmaa kotipihan ulkopuolelle kun Tinja lähti meidän kaveriksi ja avuksi.
Kessuissa oli esillä kaksi narttupentua. Jane esiintyi nyt aika kivasti ja olikin sitten ROP. Ryhmäkilpailut pidettiin heti rotukehien jälkeen samassa kehässä, joten sitä ei tarvinnut kauaa odotella. Ryhmäkehässä Janea vähän jännitti kun koiria oli edessä ja takana. Tinjan kanssa vähän kierreltiin paikkoja ja kun olitiin pakattu, niin vietiin tytöt vähän sivummalle, että saivat juoksennella vapaanakin. Kiva näyttelypäivä meillä oli ja nyt ei mitään pahempia säikähdyksiäkään sattunut.

Keiku treenaa Tinjan kanssa.
Tinja Janen ja Keikun kanssa.





Samaan aikaan Misa oli Porvoossa näyttelyssä. Tapio Eerola ei ole koskaan mieltynyt meidän koiriin ja odotetusti Misa oli hyvä hänen mielestään.


Misa (W. Iris) valmistautuu luopumalla karvoistaan.
Kuva: Marita

 Marita oli siis ottanut Misan hoiviinsa ja vei näyttelyyn ja sitten parin päivän päästä vielä terveystarkastuksiin.
Tarkastusten tulokset olivatkin yli odotusten. Misan ja Pomon tulokset täysin priimaa, Mesillä lonkat B/B, kyynärät 0/0, Polvet 0/0 ja silmissä ei todettu perinnöllisiä sairauksia. Jasu kävi Jyväskylässä seuraavana päivänä ja tulokset samat kuin Mesillä.

Kiitos teille kaikille, jotka olette jo käyneet tarkastuksissa, ja onnea omistajille terveistä koirista. Ne on kasvattajan ilon aiheita. Lisää tuloksia odotamme myöhemmin syksyllä.

Terveystarkeista.
Kuva: Marita

lauantai 22. syyskuuta 2018

Druskininkai 3-5.8. 2018


Valonpisaran Fiina "Anki" LT MVA C.I.B.*
*FCI:n vahvistuksen jälkeen


Elokuun alussa oli aika lähteä vähän katselemaan maailmaa Suomen rajojen ulkopuolelle.
Pakkasimme Ankin, Gitan ja Mesin autoon kaiken muun tavaran kanssa ja suuntasimme aamuksi Länsisatamaan, josta matka jatkui kohti Liettuaa. Olimme illalla perillä Druskininkaissa.

Siellä oli kolme näyttelyä. Perjantaina annoin Ahtin esittää Ankin isolle, tuiman näköiselle tuomarille. Podhalanskeja oli neljä narttua. Hienosti Anki sai luokkasertin ja vara-cacibin.
Mesille kävi vähän ikävästi kun perjantain tuomari oli tarkka hampaista. Hän tutki Mesin hampaita kolmeen kertaan ja varmistui hammaspuutoksesta. EH. Gitta oli sitten paremmassa vedossa ja olikin VSP ison sertin ja CACIBin kera. Ensimmäinen päivä toi siis Gitalle uuden tittelin, LT MVA.

Lauantaina kessujen ja podhalanskien kehät osuivat lähes samaan aikaan. Ahti sai taas viedä Ankin, etten vaan myöhästyisi kessukehästä. Ankille ihan sama tulos kuin eilenkin.
Kessuihin oli tullut täydennystä Venäjältä ja peräti 12 kessua esitettiin tuomarille. Venäjän näyttelytähdet veivät ykköspaikat lauantaina, kuin myös sunnuntaina. Mesillä meni nyt tosi hienosti. Se sai luokkasertin ja VARA- CACIBin, joka tulee vaihtumaan Cacibiksi. Gitta sai myös erin.

Ilta tunnelmaa Druskininkaissa



Sunnuntaina minulla oli mahdollisuus itse esittää Anki. Anki esiintyikin oikein reippaasti ja tuomari piti siitä. Nyt osat vähän vaihtuivat ja Anki oli siis ROP. Sai Nsertin ja CACIBin. Kolmas luokkaserti olisi riittänyt Liettuan muotovalion titteliin, mutta nyt se tuli myös isolla. Anki sai nyt myös viimeisen tarvittavan CACIBin ja siitä tulee FCI:n vahvistuksen jälkeen C.I.B, eli kansainvälinen muotovalio.
Kun kessut olivat menossa kehään alkoi ukkonen jyristä. Mesi sai taas luokkasertin. Vähän jäi harmittamaan se perjantain tulos kun silloin jäi luokkasert saamatta ja Mesi saa tehdä uuden reissun Liettuaan jos meinaa sieltä muotovalion tittelin saada. Gitta oli taas enemmän tuomarin mieleen ja nappasi VARA – CACIBin, joka myös tulee vaihtumaan CACIBiksi.



Näyttelyn jälkeen sitten lähdimmekin jo hieman kotiinpäin. Suuntana Moletai. Koirien kanssa lenkkiä ja lepoa.













 Seuraavana päivänä sitten matkasimmekin jo Viroon. Olimme Tartossa yön ja sieltä sitten pikkuhiljaa Tallinnaan ja kohti suomea. 




Illalla palautimme Mesin Vantaalle kotiinsa.
Manna ja Keiku saivat viettää reissun ajan Vilppulassa Janen ja Wiolan kavereina Raijan, Alinan ja Hessun hoivassa. Tyttäreni tuli lasten ja Lilan kanssa kotiin huolehtimaan Nessi-mummosta ja Cara ja Essi olivat myös siellä.

Kiitos näille taustajoukoille, että pääsimme tälle kesälomareissulle.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Kesä kuulumisia



Kesän aikana kennelin pihamaalla kirmaili enemmän ja vähemmän kasvatteja. Keiku on varmasti oppinut kyllä laumaelämään ja varmaan myös tullut hyvin koirasosiaalinen. Keikulle ehkä mieluisinta oli Minni-siskon pariviikkoinen loma.






Näyttelyiden osalta Waatan koirat lähinnä lomailivat helteisen kesän. No helteitä riitti kyllä elokuullekin.
Pikku-Janelle sattui tosi ikävä tapaus, kun yksi australiankarjakoira hyökkäsi sen kimppuun. Tietysti siitä jäi paha pelko toisia koiria kohtaan. Pelon voittamiseksi päätimme käydä Janen kanssa paljon pentunäyttelyissä. Näyttelyt aloitettiin Lahdesta. Jane oli melkein koko näyttelyn ajan häntä alhaalla. Ei auttanut toisten kessujen läsnäolo. Ne olivatkin jo ihan aikuisen kokoisia.  Tuomari sai Janelta pusut ja tutkiminen onnistui ihan hyvin. Kehää ympäri juostessa Jane sitten vihdoin nosti hännän selälle ja tuomari pyysi jatkamaan toisenkin kierroksen. Kovasti tuomari tykkäsi Janesta ja antoi KP:n. Sanoi vielä, että ei se ole arka, vaan epävarma ja varautunut.
Waatan Jasione "Jane"

Kassu kävi näyttäytymässä erinomaisesti Helsingin kaikkien rotujen näyttelyssä ollen luokassaan kolmas.

Porin KV näyttelyssä Kassu oli hienosti PU3. Mesi nousi PN4. sai vara-sertin ja vara-cacibin, joka vaihtuu CACIBiksi. Mesi aloitti siis cacibien keruun siellä. Gitta pääsi myös mammaloman jälkeen kehään ollen erittäin hyvä.

W. Impatiens "Mesi" Pori KV

lauantai 15. syyskuuta 2018

FI TVA FI RTVA WAATAN BRASSICA "LUNA"



Kuva: Tiina Raatikainen


Silja ja Luna on kisailleet monta rataa rally-tokoa kevään aikana. Aina ei kaikki ole menneet ihan niin kuin ratamerkit ovat osoittaneet. Tuli jopa hylkyä ja nollaa. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Siljan sanoja lainatakseni: ”On tämä kisaaminen kyllä melkoista matkaa onnen, itkun, armottoman ketutuksen, itseruoskinnan, tyytymisen, tyvenen ja spontaanin nauruunhörähtämisen ristiaallokossa”
Itsetutkiskelun ja treenamisen jälkeen iloinen yhdessä tekeminen taas löytyi ja Hämeenlinnassa pari suoritti radan saavuttaen Suomen Rally-Toko valion arvon.  Luna on tiettävästi ensimmäinen keeshond suomessa joka on kaksoisvalio niin, että toinen valioarvo ei ole näyttelyistä.
Mielettömän paljon onnea suuren työn ja saavutuksen johdosta Silja ja Luna <3