Kevät olikin todellista pentujen tohinaa.
 |
| Anki ja pennut 3poikaa ja 2 tyttöä |
Anki ehti aloittaa synnytyksen ennen Mannaa, 9.5. Ensimmäiset kaksi pentua syntyi helpolla, sitten Anki heitti hetkeksi ”katolleen” ja jatkoi hommia. Seuraava pentu menetettiin, elvytyksistä huolimatta. Kaksi seuraavaa sitten taas syntyi ihan hienosti. Nyt siis toinen kohdun sarvista oli tyhjennetty, ja tuloksena kolme elävää poikaa ja yksi tyttö. Sitten Anki piti 1,5 tunnin tauon, ennen kuin jatkettiin. Tauon jälkeen olikin kovin surullista se synnyttäminen. Anki työnsi ulos komean, jäntevän uroksen, mutta ei siinä henkeä ollut. Lähes tunnin päästä syntyi seuraava, kuollut poika. Vajaa puoli tuntia, ja taas syntyi kuollut poika. Oli aika surullinen olo näistä. Lähes kaksi tuntia siinä ihmeteltiin, ennen kuin Anki synnytti vielä. Kello oli jo 0.40. Nyt syntyi iso tyttö. Sen näki heti, että sekin oli kuollut, ja istukka näytti hieman kuivalta. Ilmeisesti tämä oli irronnut jossain vaiheessa ja aiheuttanut näiden sen edessä olevien poikienkin kuoleman ennen syntymää. Kaikki kuolleet olivat pentueen suurimmat pennut, ja vielä todella hyvän näköisiä.
Ahti kävi hautaamassa tämänkin, ja oli aika rauhoittua
nukkumaan. Manna ei malttanut olla huoneessaan ilman minua, joten menin sen
kaveriksi patjalle ja Ahti sai jäädä nukkumaan Ankin huoneeseen. Minulla meni
vielä tovin aikaa kaikessa siivoilussa ym. Kurkistin huoneeseen, Anki imetti
pentujaan ja isäntä kuorsasi, kaikki hyvin! En kuitenkaan saanut heti unta ja
hetken päästä huoneesta alkoi kuulua pentujen vinkumista. Kuuntelin aikani ja
ihmettelin, mikä voi olla, mutta odotin silti hetken, että Ahti heräisi.
Meinasin jo nousta ja lähteä katsomaan, mutta sitten kuulin puhetta sieltä.
Pian minulle tultiinkin kertomaan, että tuletko katsomaan, Anki synnytti elävän
tytön. Klo. 2.30. syntyi siis vielä 500 g. meille elämän iloa, joka pelasti
synkän mielen.
 |
| Pennut 1- viikko. |
 |
| Pennut 2-viikkoa. |
 |
| Ensimmäinen ulkoruokailu |
 |
| Manna ja pennut 2 poikaa ja 4 tyttöä. |
 |
| Pennut 1-viikko. |
Kaksi poikaa ja neljä tyttöä sieltä saatiin. Ilmeisesti
vallitsevan tauti epidemian vuoksi pentujen kysyntä oli valtaisaa. Ennen kuin
nämä pennut olivat syntyneet, niin niitä oli kysytty jo ainakin 20 narttua ja
kuutta urosta. Ihanat kodit olivat siis heti valmiina näille kaikille.
 |
| Valvotusti leikittiin myös yhdessä |
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
maanantai 11. toukokuuta 2020Pentuhaaveita
Niinhän siinä kävi, kuten olin aavistellut, Ankin ja Mannan juoksut alkoivat peräkkäisinä päivinä. Ankin ensin ja Mannan sitten seuraavana päivänä, vaikka edelliset juoksut oli Mannalla 1,5 kk. aikaisemmin.
Lähdin siis Ankin kanssa ajelemaan Pornaisiin ja tutustumaan sulhaseen. Tutustumiseen se sillä kertaa jäikin. Anki kyllä tykkäsi Moskasta ja itseään tarjosi, mutta Moska oli hieman pidättyväinen. Olisiko johtunut siitä, että sillä oli käynyt tyrkyllä aiemmin kovin vihainen morsian, vai tiesikö poika, ettei vielä ihan parhaat päivät olleet. No kun ei tärpännyt, niin ei sitten, ajellaan parin päivän päästä uudestaan.
Matkalta soitin kotiin ja pyysin isäntää laittamaan ruokaa
valmiiksi, sillä vaihdan koiraa ja suuntaan vielä Nokialle. Mentiin Mannan kanssa suoraan takapihalle
merkkaamaan ja sitten Lennu tuli myös pihalle. Eipä siinä ehditty juuri mitään,
kun tämä ensikertalainen kyllä tiesi, mitä pitää tehdä. Ei tarvinnut tosiaan
ulkona kauaa värjötellä, kun homma oli hoidettu vajaassa kymmenessä minuutissa.
Tulihan sitä ajeltua noin 700 km. sinä päivänä astutushommiin.
  
Seuraavana päivänä
ajelin taas töiden jälkeen Nokialle. Nyt oltiin sitten hommissa noin 15 min.
Taas seuraavana päivänä oli suunta Pornaisiin Ankin kanssa. Vesisateessa
kuraisella mökkipihalla aikaa meni kolme varttia, kun valkoiset vartijat
pitivät hauskaa ja likasivat itsensä.
Toiveikkaana sitä reissuilta palasi, kun koirat hoitivat
helposti ja omaehtoisesti asiansa.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2020Alkuvuosi -20
Vuosikymmen vaihtui aika rauhallisesti.
Natku sentään kävi vähän näyttäytymässä Turun KV näyttelyssä
ollen kuuden pennun joukosta urosten kakkonen ja palkittiin KP:lla.
Parkanon ryhmänäyttelyyn saimmekin sitten kunnon edustuksen.
Pentuja oli kolme. Lumo palkittiin ROP-pentuna ja Natku oli
VSP-pentu.
Meidän pojilla meni ihan hienosti kun kumpikin sai SA:n. Kassu oli PU2 ja Jasu PU4.
Nartuista vain kaksi sai Sa:n, ja peräti kolme H:n. Siihen sai myös herttainen Jane tyytyä rungonpituuden ja etuliikkeiden vuoksi.
Helmikuun loppupuolella meille tuli aika jättää hyvästit komealle, ihanalle Hymylle. Hymyltä katkaistiin puolivuotiaana kummankin etujalan kyynärluut. Leikkaus oli vaativa ja toipuminen kesti kauan. Helmikuun alkupuolella Hymy kävi virallisissa terveystarkastuksissa. Silmät, polvet, lonkat ja toinen kyynär olivat täysin priimaa (niin kuin sisko Minnilläkin kaikki), mutta toinen kyynär ei ollut parantunut vaan aiheutti kipua .
Hymyllä oli muitakin ongelmia, joten oli armeliasta päästää poika kivuistaan.
Ei päästy kuin Maaliskuun alkuun, kun jo toinen suru-uutinen
tuli. Dino ei saanut enää kunnolla happea ja niin senkin oli aika lähteä. Dino
oli ollut aina terve. vain pari kuukautta aikaisemmin oli tutkittu veriarvot ja
kaikki oli kunnossa.
Lämmin osanottoni vielä kummankin pojan poismenon johdosta
kotiväelle <3
torstai 9. tammikuuta 2020Loppuvuoden näyttelyt ja Vuolasvirtapalkinto
Isänpäivän aikoihin oli taas perinteiset Jyväskylän näyttelyt. Olin ilmoittanut vain Keikun ja Ankin näyttelyyn, ja vain lauantain NORD- näyttelyyn. Sain auton parkkiin satamaan parin tunnin kiekkopaikalle. Anki sai jäädä autoon odottamaan, kun lähdin reppu selässä Keikun kanssa näyttelypaikalle. Kessuja oli peräti 25 paikalla. Keiku esiintyi oikein mallikkaasti ja oli luokassaan kolmas. Kehän laidalla pari kessukasvattajaa kehuivat minulle, kuinka ihailivat Keikun kaunista, kevyttä liikettä.
Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että kiirehdin autolle.
Käytin koirat tarpeilla ja menin ihan yksin takaisin, sillä Podhalanskit oli
viimeinen rotu kehässä ja kessuthan olivat heti aamupäivällä. Pari tuntia meni
ja kävin taas koirien luona ja siirsin auton hieman lähemmäksi. Nyt oli sitten
Keikun vuoro jäädä autoon, kun menin Ankin kanssa odottamaan kehän alkua. Anki
otti tosi rennosti ja oli muutenkin yllättävän rauhallinen, kun ajattelee,
ettei se ollut yli vuoteen käynyt pois kotoa.
Neljä Podhista oli ilmoitettu ja kaikki narttuja. Anki oli
ainut, joka sai SA:n. Siitä tuli siis rotunsa paras ja sai NORD SERTin.
Natku ehti käydä Ypäjällä
pentunäyttelyssä. Siellä oli hieno edustus kessuilla, kun peräti 7 pentua oli
paikalla. Hienosti Natku oli mennyt ja olikin sitten VSP.
Sitten olikin vuorossa vuoden
viimeiset näyttelyt. Olin ilmoittanut lauantaille Ankin, Gitan ja Caran.
Tietysti minun tuurilla Podhalanskit ja kessunartut olivat samaan aikaan
kehässä. Kessut yläkerrassa ja Podhikset alakerrassa hallin perällä. Ensin etsittiin
paikka yläkerrassa tavaroille ja vähän harjailin kessuja. Sitten menin
alakertaan odottamaan Ankin vuoroa. Seurasin välillä kännykästä kessukehän
edistymistä.
Podhalanskeja oli peräti 13.
Anki on tasapainoinen rakenteeltaan ja kauniin puhtaan valkoinen. Toki tuomari
huomasi myös Ankin ominaisuudet ja nostikin sen lopulta ROPiksi. Se sai myös
NORD SERTin ja HELSINKI WINNER-19 tittelin.
Kiireesti esitimme myös Valonpisaran kasvattajaluokan, jossa tietysti
Anki oli mukana. Kasvattaja sai KPn ja oli ROP- kasvattaja.
Nappasin kiireellä Ankin
arvostelun ja ruusukkeet ym. ja juostiin Ankin kanssa rappuset ylös. Jenni oli käynyt jo Gitan kanssa kehässä ja
erittäin hyvinhän heillä oli mennyt. Cara
oli jo valmiina siirtymään kehään, kun nappasin sen Jenniltä. Halusin viedä sen
itse, sillä meillä oli edessä vielä yhdessä juoksemista vähän myöhemmin.
Veteraaninarttuja oli neljä ja kaikki vielä saman vuotisia. Cara nousi varmalla
tyylillään toiseksi, jääden vain ROP koiralle. Cara nousi lopulta 16 nartusta
PN3.
Ennen loppukehien alkua
Messukeskuksen Areenalla jaettiin Suomen Kennlliiton myöntämät
VUOLASVIRTA-palkinnot. Käytiin Caran kanssa pokkaamassa palkinto. Palkintoa
jaetaan vuosittain ja sitä on jaettu vuodesta 1979 lähtien. Palkintoni numero
on 1186 ja se on viides keeshond kasvattajalle jaettu palkinto. Jakotilaisuuden
jälkeen menimme kessuyhdistyksen puheenjohtajan, Sarin ja varapuheenjohtaja
Pirren kanssa nauttimaan hotellin puolelle palkintokahvit. Kiitos yhdistykselle
muistamisista ja tietysti SUURI KIITOS kaikille kasvattieni omistajille, joiden
ansiosta tämä palkinto jaettiin.
Ahti oli hoidellut koiria ja
odottelikin minua jo Ankin kanssa. Ankin kanssa tosiaan menimme vielä isoon
ryhmäkehään. Eihän siellä menestystä tullut, mutta on se jotenkin niin kiva
nähdä eri rotujen omistajia ja usein kasvattajia siellä kehässä. Yöksi
menimmekin sitten Espooseen Ahtin siskon luokse.
Voittaja-19 näyttelypäivä
olikin paljon rauhallisempi ja hyvin erilainen. Kessut arvosteltiin samassa
kehässä kuin edellisenä päivänä. Olin ilmoittanut ainoastaan Caran näyttelyyn.
Tyttäreni tuli pienen tyttönsä kanssa meitä tapaamaan näyttelyyn. Me tytöt
ehdittiinkin tutustua monen rotuisiin koiriin kun kierrettiin kaikki rotutorit
siellä. Koirat pitivät huolen siitä, että Lara sai paljon pusuja muiltakin kuin
minulta. Laralle tulikin pian jo päiväunien aika, joten ukki haki Ankin ja
Gitan ja lähti saattelemaan Ulpua ja Laraa. Minä sainkin sitten rauhassa mennä
Caran kanssa kehään. Cara esiintyi yhtä iloisesti kuin edellisenäkin päivänä ja
veteraanikehässä jäi taas vain ropkoiralle ja tuloksena hienosti PN4. Pääsimme
siis vielä valoisan aikaan lähtemään kotiin päin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
|
