tiistai 19. joulukuuta 2017

Helsinki Winner, Pohjoismaiden Voittaja ja Voittaja -17

Helsinki Voittajaan oli ilmoitettu 31 kessua. Meidän edustajina oli tälläkertaa vain junnut,   Koda ja Mesi. Tuomarina toiminut Soile Bister ei kovin ihastunut Kodaan, mutta Mesi oli enemmän hänen mieleensä. Mesi nousi junioriluokan voittoon SA:n kera ja sai nimensä eteen tittelin: Helsinki Junior Winner 2017
Suuret onnittelut Mesin tittelistä.


Lauantaina sitten mekin raahauduttiin paikalle. Mielestäni oli kovin kätevää, että Ankilla ja kessuilla oli sama tuomari. Siitä olikin jo lähes kymmenen vuotta kun olin vienyt Nessin Tino Peharin arvosteltavaksi, enkä ollut silloin kovin tyytyväinen tulokseen. Eikä tämäkään päivä sen paremmalta meidän osalta näyttänyt. 
Ensin mentiin Ankin kanssa kehään. Anki sentään sai SA:n ja oli PN3. Ankin kanssa en toki juuri mitään odottanutkaan, eihän se ollut karvassakaan.
 Kessuja oli nyt ilmoitettu peräti 52. Jenni otti nyt Kodan ohjaksiin ja reippaasti Koda meni, ehkä oli vähän liiankin reipas. Erinomainen joka tapauksessa.  
 Siru kiiti Terhin kanssa parhaimpaan tulokseen Waatan koirista tullen luokassaan kolmanneksi SA:n kera. Ja niinhän siinä tietysti kävi, että Mesi nappasi viikonlopun huonoimman tuloksensa, kun kasvattaja raahasi sitä kehässä. Tuomari laski hampaat tarkasti ja ilmoitti, että p2 puuttuu, ja tosiaan Mesin meno ei päätä huimannut muutenkaan, EH:n kanssa jäätiin kehästä pois. Manna liikkui iloisesti niin kuin arvostelussakin luki "lovely movent" ja oli arvostelu muutenkin tosi hyvä, mutta ei sillä päästy luokkasijoille, saati pisemmälle. Ihan meni niin kuin Nessin kanssa aikanaan. Ja kyllä minä olisin taas ihan mielelläni juossut siellä niin kuin muutkin ;)
 Meillä oli tosiaan neljä kessua mukana ja kaikki saivat sellaisen tuloksen, että pääsimme esittämään kasvattjaryhmän. Sanoin kyllä kannustavasti kehään mentäessä, että tietää kyllä ketkä ekana sieltä lähtee, ja oikeaan osuin. Peräti kuusi kasvattajaryhmää oli kisassa, ja mekin saatiin KP, joka oli melkeimpä yllätys. Olin tyytyväinen, kun arvostelussa oli kehuttu porukan liikkeet.
 Messariin oli tullut myös Kodan ja Mesin sisarusten omistajia seuraamaan kehää. Oli tosi ihanaa nähdä, valitettavasti emme kuitenkaan onnistuneet nousemaan kehissä kärkisijoille, joten juhliminen jäi...

Sunnuntaina sitten Kassu oli tullut Kodan ja Mesin lisäksi joukkoihin. Koda ei jaksanut oikein keskittyä kehäesiintymiseen ja oli saanut Norjalaistuomarilta EH.
Kassu oli mennyt erinomaisesti isossa valioluokassa, mutta jäi ilman luokkasijoitusta.
Mesi oli ollut huomattavasti reippaampi kuin edellisenä päivänä, eikä tuomari tutkinut niin tarkasti hampaitakaan. Hienosti Mesi nousi luokassaan toiseksi ja sai SA:n, mutta harmittavasti nyt titteli jäi saamatta, vaikka lähellä olikin. 

Waatan porukalla tämän vuoden näyttelyt loppuivat siis Messariin. Kiitos kaikille, etenkin aktiivisesti koiria esille tuonneille.


                                            He JW-17 Waatan Impatiens "Mesi"






keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tampere kr ja Tampere KV 25. ja 26. 11.  Pentusuunnitelmiin hieman muutoksia.

Tampereen kaikkien rotujen näyttelyyn oli ilmoitettu 20 kessua. Meitä siellä edusti vain Mesi ja Manna.
Tuomarina toimi miellyttävästi käyttäytyvä Pekka Teini. Hän ihastui Mesiin heti kun näki junnunartut. Ihmetteli, että on vasta 11 kuukautta, kun käyttäytyy niin hyvin. Arvostelussa luki mm. Lupauksia herättävä nuori tyttö!  Mesi voittikin odotetusti  luokkansa ja Katri sai juoksuttaa Mesiä PN-kehässä ensimmäisenä, mikä ei ole se paras paikka laiskasti liikkuvalle Mesille. Lopulta siitä tuli epävirallisesti PN5.
Manna esiintyi hyvin ja tuomari ihastui myös siihen. Manna oli hänen mielestään kokonaisuudessaan hyvin tasapainoinen narttu. Myös Manna voitti luokkansa ja oli PN2.

                                                       Mesi (W. Impatiens) arvosteltavana.


                                                       Manna (W. Fumana)


Sunnuntaina sitten ajelin taas Tampereelle kansainväliseen näyttelyyn. Nyt mukana oli myös Anki. Kessuja oli nyt ilmoitettu 25. Kessuihin saimme myös vahvistusta kun Jenni saapui Kassun kanssa paikalle.
Tietysti tuttuun tapaan kehät osuivat päällekkäin. Olin vasta viimeistellyt Mesiä, kun tietoa tuli podhiskehältä, että edellinen rotu on kehässä, eikä montaa koiraa ole ennen Ankia! Joo, ja kessu-urokset olivat myös jo kehässä. Eipä siinä auttanut kuin juosta Ankin kanssa hallin toisesta päästä toiseen päähän ihmettelemään podhiksia. Anki oli ihan sekaisin meidän nopeasta siirtymisestä, ja kessut jäivät matkasta pois. Hetken ihmeteltyäni päätin jättää Ankin ystäväni esitettäväksi ja juoksin takaisin kessukehälle. Viimeiset urokset olivat juuri kehässä ja onnistuin näkemään valiourosten järjestyksen. Kassu oli hienosti luokassaan ykkönen, mutta tiukka tuomari, Riitta Lahtovaara ei antanut sillekään sa:ta.
Vauhdikkaasti sain napata Mesin matkaan ja mennä kehään. Vaikka Mesi olikin hieman tanakka, ei se haitannut, kun rakenne on oikea ja kaikki muukin tuomarin mielestä. Mesi voitti taas luokkansa ja nousi lopulta nartuissa toiseksi. Mesi sai hienosti isosta näyttelystä nyt ensimmäisen SERTin.
Manna raukka oli ihmeissään mun nopeista käänteistä ja ei oikein osannut kunnolla keskittyä. Olisikohan johtunut siitä, että tuomari näki Mannan hieman matalaraajaisena. Muuten oikein hyvän arvostelun saaneena hieman ihmettelen, että tuloksena oli "vain" erittäin hyvä, luokkasijoitus 3.
Jenni kävi hakemassa Ankin meidän luokse. Sillä oli kuulemma ollut vain yksi suunta...sinne, mihin minä olin kadonnut! Myös Ankin tulos oli erittäin hyvä. Olihan se väärin jättää Anki vieraan ihmisen vietäväksi. Mutta tällainen näyttely tälläkertaa.
Kiitos Katrille ja Samille avusta ja seurasta kumpanakin päivänä, ja Jennille avusta sunnutailta.
Mesi oli ollut meillä edellisestä näyttelystä lähtien, eli kuusi viikkoa. Oli kyllä hieman outoa lähteä kotiin ilman sitä.
Kuvat näyttelystä: Katri Ranta
                                            Mesi (W. Impatiens) arvostelussa.
    
                                           
                                             Manna (W. Fumana) kehässä


                                                          Mesi "vapaalla"


Viime viikolla meillä hääri kaikkiaan kuusi koiraa, kun Chaplin oli tullut kosiskelemaan Gittaa.
Kovasti nuoripari piti toisistaan ja touhua riitti. Mutta ilmeisesti kokemattomuus ja kiltteys pojalla esti homman viennin loppuun asti. (Tai sitten Gitalla on jokin elimellinen vika)
Tämä pari tuntuu kaikin puolin niin sopivalta toisilleen, että yritämme uudestaan sitten kesällä.

                                     Gitta (W. Gentiana) ja Chaplin (Minejas Cool Chaplin)

torstai 2. marraskuuta 2017

Syksyn näyttelyistä

Mainittakoon nyt ensin, että Luna on ahkerana käynyt tänä vuonna kisaamassa Rallytokoa.
Keväällä se voitti kessujen rotumestaruuden,Kesällä tuli plakkariin jo RTK3. Ja heti syyskuun alussa RTK4. Onnea vielä meidän taitavalle koirakolle, Silja ja Luna.


                                             Luna (W.Brassica)

On meillä käyty näyttelyissäkin.
Syyskuussa Hyvinkään ryhmänäyttelyssä en ollut itse paikalla, mutta meiltä oli hieno edustus siellä.

 Koda sai heti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään SERTin ollen PU2. Ykkösenä uroksissa olikin Kassu, joka oli siis ROP ja lopulta RYP3.

Mesi kiilasi itsensä hienosti PN2 VARASERTin kera. Myös Velve sai SA:n ja oli PN3. Kaikki Waatan koirat olivat luokkavoittajia, ja tuomarilla oli linja, ettei jakanut sa:ta muuta kuin luokkavoittajille.  Tämä porukka muodosti myös hienon kasvattajaluokan ollen ROP-kasvattaja.
Onnittelut ja kiitokset teille kaikille.

                                           
                                           Koda (W.Incarvillea), Kassu (W.Daucus), Velve
                                           (W.Gillenia) ja Mesi (W.Impatiens)
                                             (kuva: Jenni Lahtonen)


Isla aloitti näyttelyt mammaloman jälkeen vasta nyt Eckerö KV.
 Isla nousi hienosti kymmenen koiran joukosta ollen ROP ja sai CACIBin ja sitä myöden tulee myös kansainväliseksi muotovalioksi, eli C.I.B. Hurjan paljon onnea Islalle ja kotiväelle! Isla on viides Waatan CIB kasvatti.

                                         
                                                 Isla (W. Felicia) C.I.B. (kuva: Hanna Kantola)



Kassu ja Aida kävivät Ruotsin maalla, ja piipahtivat näyttelykehässä.
Kassulla meni hienosti ja olikin PU1 VSP. Aida jäi harmittavasti luokassaan kakkoseksi, ja kun Aida sieltä olisi sertiä kaivannut. Taisi se silti ihan kiva reissu koirillekin olla.


                                            Aida (W.Elodea) ja Kassu (W.Daucus) matkalla
                                             Ruotsiin. (kuva: Jenni Lahtonen)

Sitten olikin vuorossa Jyväskylän KV näyttelyt. Kumpanakin päivänä oli kessuja ilmoitettu mukaan jopa 33.
Lauantaina Mesi kiidätti itsensä hienosti luokkavoittoon ja sai VARASERTn (pn7)
Myös Manna meni hyvin ja oli luokassaan neljäs SA (pn6)
Podhalanskeilla oli Puolalainen kasvattajatuomari, joka oli hyvin harvasanainen arvosteluissaan, eikä suuremmin Ankiin ihastunut, toki erittäin hyvähän tuo oli.

Sunnuntaina sitten Paavo Mattila pitikin Ankista ja antoi sille kaikki mahdolliset palkinnot.
SERT CACIB ROP FI MVA ja samalla Ankista tulee myös SE MVA.

Sunnuntaina saimmekin kessuihin vahvistusta kun Jasu saapui myös paikalle.
Jasu on komea uros, mutta kehäkäytöstä tulisi vähän opetella. Hienosti se silti saavutti luokkasijoituksen isossa juniorikehässä JUK4.
Tuomari tykkäsi myös Mesistä, mutta yksi pieni hammaspuutos pudotti sijoitusta ja tuloksena oli EH JUK3.
Mannalla oli myös hyvä päivä. Se nousi kovassa valioluokassa ykköseksi ollen lopulta PN3 VARACACIBn kera.


Anki (Valonpisaran Fiina) FI & SE MVA


                                                        Manna (W. Fumana)


                                                         Mesi (W. Impatiens)



                                                        Jasu (W. Humulus)

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kasvattaja-Akatemia




Suoritin Suomen Koirankasvattajat ry:n järjestämän Kasvattaja-Akatemian hyväksytysti.
Kasvattajalle uuden oppiminen ja tietojen päivittäminen on tärkeä asia.

Suomen Koirankasvattajat ry on vuodesta 2008 alkaen järjestänyt valtakunnallisia Kasvattaja-Akatemia –koulutuksia jäsenilleen. Tällä kertaa koulutus järjestettiin Lahdessa. Tämä koulutusohjelma on ainutlaatuinen koko maailmassa. Kasvattaja-akatemia on laaja alainen todella arvostettu koiran kasvatuksen käytäntöön pureutuva vuoden mittainen koulutus.
 Kennelliitto järjestää kasvattajan peruskursseja ja jatkokursseja. Peruskurssi tulee suorittaa ennen kennelnimen anomista. Kurssi on kuitenkin melko ”pinnallinen” ja vain kaksi päivää kestävä lopputentteineen.

Oli hienoa huomata kuinka erilaisia kasvattajia kurssilla oli. Joillakin oli kasvattajaura vasta alkusuoralla ,toiset tiedonjanoiset kasvattajat oli tullut oppimaan kurssille uutta vaikka he olivat toimineet kasvattajana jopa yli 30 vuotta.

Kasvattaja-akatemia oli vuoden kestävä koulutus luentoineen, harjoituksineen ja tehtävineen. Alansa asiantuntijat luennoivat eri aiheista. Lisäksi kurssin suorittamiseen vaadittiin hyväksytysti suoritetut tehtävät ja kurssin aikana koottiin portfolio. Kasvattaja joutuu perehtymään syvällisemmin asioihin, tutustumaan tarkemmin rotuun, pohtia  ja miettiä omaa kasvatustyötään myös paperille.
Tehtävät oli ehdottomasti yksi kurssin tärkein asia ja todella opettavainen osuus. Kurssin suurin tehtävä oli tehdä rotumääritelmän tulkinta. Se oli aikaa vievä ja mielenkiintoinen tehtävä. Ei uskoisikaan kuinka mielenkiintoista on avata rotumääritelmää sanallisesti ja kuvin. Jokaisen kasvattajan tulisi tehdä tämä. Kirjata asioita uudelleen, avata sanoja ja miettiä mikä todella on se ihanne koira jota kohti pyrkii omassa jalostustyössä ja tyyppi jota pyrkii säilyttämään.  Oman rodun tulisi rakenteeltaan ja luonteeltaan pystyä toimimaan sen käyttötarkoituksessa.

Kasvattaja-akatemiassa sai myös uusia kasvattaja ystäviä. Eri rodun kasvattajien kanssa keskusteleminen oli antoisaa ja puhuttiin avoimesti myös erilaisista ongelmista. Toisilta kasvattajilta voi oppia paljon ja kasvattajat on paras tuki toisilleen.

Koulutus jakautui seitsemään eri kokonaisuuteen. Yksi niistä oli koiran rakenne ja liikkeet. Kurssilla oppi koiran rakenteen hyvin tarkkaan ja oppi syvällisemmin ymmärtämään kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pohdittiin oman rodun ja omien koirien rakenteellisia haasteita ja vahvuuksia ja tehtävänä oli mittailla eri asioita omista jalostuskoirista. Tämäkin tehtävä oli hyvin opettavainen.

Toisessa osiossa perehdyttiin koiran luonteeseen ja sen laaja-alaiseen merkitykseen. Mikä kaikki vaikuttaa koiran luonteeseen. Pohdittiin mitä jalostuskoiran luonteelta vaaditaan, millaisia omat koirat on luonteeltaan ja mikä on oman rodun luonne.  Pohdittiin myös mitkä on omat tavoitteet luonteen osalta.

Kolmannessa osiossa opeteltiin tyyppioppia ja pohdittiin mitä tarkoittaa tyyppi. Saatiin paljon apuvälineitä oman rodun ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen. Jokaisen tuli etsiä omasta rodusta ihanne yksilö jota kohti pyrkii ja tämä esiteltiin kuvin vierailevalle ”silmätestin” tekijälle eli koiranäyttely tuomarille. Tuomarille vietiin näytille oma paras kasvatti, jota tarkistettiin.

Neljännessä osiossa mietittiin mitä on koiran jalostus ja miten koiria voi jalostaa. Perehdyttiin perinteisiin koiranjalostus menetelmiin ja saatiin näkökulmia uusiin mahdollisuuksiin. Pohdittiin sukutaulun merkityksestä ja saatiin oppia kuinka voi arvioida siitosurosta tai – narttua. Opittiin mitä vahvuuksia on linjasiitoksella tai ulkosiitoksella ja mitä on tyyppijalostus. Opittiin myös yksi tärkeimmistä asioista, kuinka kasvatuksessa voi vaalia elinvoimaa.

Viidennessä osiossa käsiteltiin juridiikkaa, lakia,  verotusta ja sopimuksia. Hyvin tarpeellisia asioita kasvattajalle mm. kirjanpidosta,verotuksesta sekä kuinka sopimukset tulee laatia.

Kuudennessa osiossa saatiin hyviä käytännön vinkkejä ja neuvoja kasvattajan arkeen. Nartun kantoaika on todella tärkeä aika, on suuri merkitys sillä mitä tapahtuu pentulaatikossa ja kuinka kasvattaja voi testata omia pentujaan. Saatiin käytännön vinkkejä kuinka kasvattaja voi ylläpitää riittävää jalostusmateriaalia. Pohdittiin ja ideoitiin kuinka kehittää kasvattajien yhteistyötä.

Seitemännessä osiossa perehdyttiin koiran ruokintaan, ruuansulatukseen sekä ymmärtämään geenitutkimuksen perusperiaatteita. Pohdittiin mitä koirille syötetään ja miksi sekä miten aineenvaihdunta toimii, mitä oireet kertovat ravinnepuutoksesta  tai epätasapainosta. Tutustuttiin myös luontaistuotteisiin, homeopatiaan ja lisäravinteisiin.  Saimme myös kennelneuvojan vinkkejä ja tutustuttiin eläintenpidon säädöksiin.

Kasvattaja-akatemiasta sai uusia ystäviaä ja linkkejä eri rodun kasvattajiin. Sieltä jäi paljon hyviä työkaluja kasvatustyöhön. Ja mikä tärkeintä, oppi omasta rodusta paljon lisää. Kasvattaja-akatemia myös ruokki valtavaa tiedonjanoa ja lisäsi aina vain halua oppia yhä lisää.

Kiitos ihanille opettajille ja kurssikavereille!

Täältä voit lukea lisää Kasvattaja-akatemiasta.

tiistai 12. syyskuuta 2017

In Memoriam Waatan Ilex 01.12.2016 - 05.09.2017





Tiistai 5.9. , kaunis päivä muuttui lopulta synkkääkin synkemmäksi.
Ajoin töistä kotiin, ja yleensä koirat, ainakin Gitta juoksee autoa vastaan. Nyt koiria ei näkynyt pihassa ja luulinkin niiden oleva sisällä.  Sitten yhtä äkkiä näin Gitan juoksevan takametsäsätä tielle. Katsoin eteen, ettei kukaan ole siellä, vaan voin jatkaa turvallisesti autokatokseen. Samalla kuului jotain, en tiedä mitä, ja kun katsoin sivupeiliin näin Mannan tulevan sinne. Mitä ihmettä tapahtui?
Ile ei koskaan juossut autoja vastaan vaikka toiset sinne menivätkin. Tuskin Ile nytkään juoksi auton takia. Luulen, että se halusi leikkiä Gitan kanssa ja juoksi sen luokse sieltä kuusen alta eikä edes huomannut autoa. Luultavasti Ile löi vatsansa voimalla autoni metaliseen astinlautaan.
Yhtään luuta ei mennyt poikki, mikä oli siis todella ihme. Mutta pahempaa tapahtui! Ilen pallea oli revennyt, elinten asennot vatsaontelossa epänormaalit. Vatsalaukku osittain tyrähtynyt rintaonteloon ja suolistoa ei edes röntgenkuvissa näkynyt.
Ilelle todettiin traumattiinen palleatyrä.
Helsingin yliopistollisella klinikalla olisi ollut mahdollista tehdä leikkaus. Mutta se olisi ollut todella vaativa ja huonon ennusteen ja jatkokärsimysten välttämiseksi ei meillä ollut muuta mahdollisuutta kuin eutanasia.






Ilestä oli kasvanut todella komea uros. Se oli ryhdikäs ja sillä oli miellyttävä ilme ja kaunis turkki, jonka omistaja Janita piti aina siistinä. Ilellä oli aivan ihana luonne, kiltti ja luottavainen. Ile oli aina läsnä mutta ei ollut mikään "perskärpänen" joka tunkisi itseään jokapaikkaan.







Ile oli meillä pentuna pitkään, miltei puoli vuotta, ennen kuin suostuin luopumaan siitä. Sen vuoksi sillä on erityinen paikka minun sydämessäni.
Viikko on ollut raskas. Aina aamulla kun lähden töihin, tunnun eläväni aikaa ennen kuin Ile muutti uuteen kotiin. Olen laittamassa Ilelle askaretta päivän ajaksi, että se jaksaisi odottaa isäntää kotiin kun toiset ovat tarhassa. Ja illalla olen varmistamassa, että kaikki on ok ja kerron hyvää yötä sille.

                                           
                                            Tälläinen ihanuus meiltä muutti.


Olen niin pahoillani ja surullinen, että näin kävi. Ikävä on suuri tätä ihanaa persoonaa <3

perjantai 4. elokuuta 2017




Vuosi on jo ehtinyt niin pitkälle, että illat pimenevät selvästi. Satokausi alkaa olla parhaimmillaan ja tämän emännän on pakko tunnustaa saamattomuutensa kun ei ole koko vuonna kennelin kuulumisia päivittänyt :(
Yritän nyt jotain koota tähän, mutta varmasti jotain tärkeääkin unohtuu!