Yllärityttö

Chaplinin ja Gitan astuminen ei näyttänyt onnistuvan, vaikka kovasti yritystä kyllä oli.

Gitan olemus oli kuitenkin sellainen, kuin olisi ollut tiineenä. Sen nisät punertuivat ja kasvoivat, ja koira oli hyvin hellyydenkipeä. En kuitenkaan käyttänyt sitä ultrassa vaikka pari kertaa oli kyllä lähellä, etten varannut aikaa. Perjantai-iltana tein pikaharjauksen Gitalle ja huomasin sen mahasta irtoavan tupoittain karvaa! Mahassa ei kuitenkaan tuntunut edelleenkään mitään liikettä ja Gitta oli itseasiassa hieman laihtunut astutusajankohdasta, johon olin sitä tarkoituksella yrittänyt hieman lihottaa.

Keskiviikkona kun tulin kotiin Gitta oli hieman rauhaton ja tunki itseään eteisen kaappiin. Myöhemmin se rupesi jo raivokkaasti petaamaan. Hain täkin ja raivasin pentuhuoneeseen tilaa siihen kohtaan, jossa yleensä pentulaatikko on. Gitalle se kelpasi hyvin. Vähän se sitä petaili ja rupesi työntämään. Eipä siinä ehtinyt muuta kuin ihmettelemään, että sieltä todella on pentu tulossa, eikä tämä ole mikään valeraskaus. Toisaalta olen tyytyväinen, etten käyttänyt sitä ultrassa. Yhden pennun odotus ja synnytyksen odotus olisi ollut aika pelottavaakin. Osaisiko syöttää emää sopivasti, ettei pentu kasvaisi liian suureksi, vaan normaali synnytys olisi mahdollinen, ja käynnistyykö synnytys edes hyvin.

Gitta hoiti homman paremmin kuin hyvin ja synnytti hienosti yhden reippaan tytön. 302g.

Todellinen ylläri tyttö, ihmeitä tapahtuu.

                                           Onnellinen Gitta pentunsa kanssa.

                                                     Kiire tisulle

                                                    Ikää kuvissa 1 vuorokausi.