Loppuvuoden näyttelyt ja Vuolasvirtapalkinto

Lara pesee Ankin Jyväskylän näyttelyyn.

Isänpäivän aikoihin oli taas perinteiset Jyväskylän näyttelyt. Olin ilmoittanut vain Keikun ja Ankin näyttelyyn, ja vain lauantain NORD- näyttelyyn. Sain auton parkkiin satamaan parin tunnin kiekkopaikalle. Anki sai jäädä autoon odottamaan, kun lähdin reppu selässä Keikun kanssa näyttelypaikalle. Kessuja oli peräti 25 paikalla. Keiku esiintyi oikein mallikkaasti ja oli luokassaan kolmas. Kehän laidalla pari kessukasvattajaa kehuivat minulle, kuinka ihailivat Keikun kaunista, kevyttä liikettä.

W. Koeleria syksyllä

Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että kiirehdin autolle. Käytin koirat tarpeilla ja menin ihan yksin takaisin, sillä Podhalanskit oli viimeinen rotu kehässä ja kessuthan olivat heti aamupäivällä. Pari tuntia meni ja kävin taas koirien luona ja siirsin auton hieman lähemmäksi. Nyt oli sitten Keikun vuoro jäädä autoon, kun menin Ankin kanssa odottamaan kehän alkua. Anki otti tosi rennosti ja oli muutenkin yllättävän rauhallinen, kun ajattelee, ettei se ollut yli vuoteen käynyt pois kotoa.

Anki odottelee kehään pääsyä

Neljä Podhista oli ilmoitettu ja kaikki narttuja. Anki oli ainut, joka sai SA:n. Siitä tuli siis rotunsa paras ja sai NORD SERTin.

Valonpisaran Fiina ROP

Natku ehti käydä Ypäjällä pentunäyttelyssä. Siellä oli hieno edustus kessuilla, kun peräti 7 pentua oli paikalla. Hienosti Natku oli mennyt ja olikin sitten VSP.

W. Lolium VSP

Sitten olikin vuorossa vuoden viimeiset näyttelyt. Olin ilmoittanut lauantaille Ankin, Gitan ja Caran. Tietysti minun tuurilla Podhalanskit ja kessunartut olivat samaan aikaan kehässä. Kessut yläkerrassa ja Podhikset alakerrassa hallin perällä. Ensin etsittiin paikka yläkerrassa tavaroille ja vähän harjailin kessuja. Sitten menin alakertaan odottamaan Ankin vuoroa. Seurasin välillä kännykästä kessukehän edistymistä.

Podhalanskeja oli peräti 13. Anki on tasapainoinen rakenteeltaan ja kauniin puhtaan valkoinen. Toki tuomari huomasi myös Ankin ominaisuudet ja nostikin sen lopulta ROPiksi. Se sai myös NORD SERTin ja HELSINKI WINNER-19 tittelin.  Kiireesti esitimme myös Valonpisaran kasvattajaluokan, jossa tietysti Anki oli mukana. Kasvattaja sai KPn ja oli ROP- kasvattaja.

Anki vauhdissa

VSP Wiedzmin Zagubione Marzenia ja Valonpisaran Fiina ROP 

Valonpisaran ROP-kasvattaja

Nappasin kiireellä Ankin arvostelun ja ruusukkeet ym. ja juostiin Ankin kanssa rappuset ylös.  Jenni oli käynyt jo Gitan kanssa kehässä ja erittäin hyvinhän heillä oli mennyt.   Cara oli jo valmiina siirtymään kehään, kun nappasin sen Jenniltä. Halusin viedä sen itse, sillä meillä oli edessä vielä yhdessä juoksemista vähän myöhemmin. Veteraaninarttuja oli neljä ja kaikki vielä saman vuotisia. Cara nousi varmalla tyylillään toiseksi, jääden vain ROP koiralle. Cara nousi lopulta 16 nartusta PN3.

Ennen loppukehien alkua Messukeskuksen Areenalla jaettiin Suomen Kennlliiton myöntämät VUOLASVIRTA-palkinnot. Käytiin Caran kanssa pokkaamassa palkinto. Palkintoa jaetaan vuosittain ja sitä on jaettu vuodesta 1979 lähtien. Palkintoni numero on 1186 ja se on viides keeshond kasvattajalle jaettu palkinto. Jakotilaisuuden jälkeen menimme kessuyhdistyksen puheenjohtajan, Sarin ja varapuheenjohtaja Pirren kanssa nauttimaan hotellin puolelle palkintokahvit. Kiitos yhdistykselle muistamisista ja tietysti SUURI KIITOS kaikille kasvattieni omistajille, joiden ansiosta tämä palkinto jaettiin.

Ahti oli hoidellut koiria ja odottelikin minua jo Ankin kanssa. Ankin kanssa tosiaan menimme vielä isoon ryhmäkehään. Eihän siellä menestystä tullut, mutta on se jotenkin niin kiva nähdä eri rotujen omistajia ja usein kasvattajia siellä kehässä. Yöksi menimmekin sitten Espooseen Ahtin siskon luokse.

Vuolasvirta palkinto

Voittaja-19 näyttelypäivä olikin paljon rauhallisempi ja hyvin erilainen. Kessut arvosteltiin samassa kehässä kuin edellisenä päivänä. Olin ilmoittanut ainoastaan Caran näyttelyyn. Tyttäreni tuli pienen tyttönsä kanssa meitä tapaamaan näyttelyyn. Me tytöt ehdittiinkin tutustua monen rotuisiin koiriin kun kierrettiin kaikki rotutorit siellä. Koirat pitivät huolen siitä, että Lara sai paljon pusuja muiltakin kuin minulta. Laralle tulikin pian jo päiväunien aika, joten ukki haki Ankin ja Gitan ja lähti saattelemaan Ulpua ja Laraa. Minä sainkin sitten rauhassa mennä Caran kanssa kehään. Cara esiintyi yhtä iloisesti kuin edellisenäkin päivänä ja veteraanikehässä jäi taas vain ropkoiralle ja tuloksena hienosti PN4. Pääsimme siis vielä valoisan aikaan lähtemään kotiin päin.