Kennel Waatan
Täältä löytyy Waatan koirien kuulumisia.
sunnuntai 10. lokakuuta 2021
Kaikkien osalta ei harrastukset olleet ihan jäissä.
sunnuntai 3. lokakuuta 2021
Pentuja Paimiossa
Iines, W. Isatis synnytti 16.10.2020 neljä urosta ja kolme narttua. Satu
oli varustautunut neljään pentuun, mitä ultrassa oli näkynyt, vaikka minä
varoittelin, että enemmänkin tulee. Videopuheluiden avulla sain olla
synnytyksessä mukana aina kun asiakkailta ehdin. Iines synnytti ja hoiti hienosti hyvänkokoiset,
elinvoimaiset pennut.
Marraskuun puolessa välissä olikin vuorossa kiva vierailu Paimioon. Koukkasin
Someron kautta Jennin mukaan. Paikalle saapui myös tulevia pentujen omistajia.
Tietysti me sitten vietiin pennut ulos ensimmäisen kerran heti kosteaan
loppusyksyn keliin.
Kiitos Sadulle muonituksesta ja mukavasta päivästä!
Jennin ottamia kuvia pennuista: https://wolflimit.kuvat.fi/kuvat/Koirat/Pentueet/Waatan+Isatis+pennut+-+2020/
sunnuntai 26. syyskuuta 2021
Vuoden 2020 syksyn näyttelyistä ja O-pennuista
W. Omphalodes - Helga |
W. Ocimum - Hemmo |
W. Oenothera - Kelmi |
W. Origanum - Raimo |
W. Oxalis - Frodo |
sunnuntai 1. marraskuuta 2020
Kevään pentutohinaa
Kevät olikin todellista pentujen tohinaa.
Anki ja pennut 3poikaa ja 2 tyttöä |
Anki ehti aloittaa synnytyksen ennen Mannaa, 9.5. Ensimmäiset kaksi pentua syntyi helpolla, sitten Anki heitti hetkeksi ”katolleen” ja jatkoi hommia. Seuraava pentu menetettiin, elvytyksistä huolimatta. Kaksi seuraavaa sitten taas syntyi ihan hienosti. Nyt siis toinen kohdun sarvista oli tyhjennetty, ja tuloksena kolme elävää poikaa ja yksi tyttö. Sitten Anki piti 1,5 tunnin tauon, ennen kuin jatkettiin. Tauon jälkeen olikin kovin surullista se synnyttäminen. Anki työnsi ulos komean, jäntevän uroksen, mutta ei siinä henkeä ollut. Lähes tunnin päästä syntyi seuraava, kuollut poika. Vajaa puoli tuntia, ja taas syntyi kuollut poika. Oli aika surullinen olo näistä. Lähes kaksi tuntia siinä ihmeteltiin, ennen kuin Anki synnytti vielä. Kello oli jo 0.40. Nyt syntyi iso tyttö. Sen näki heti, että sekin oli kuollut, ja istukka näytti hieman kuivalta. Ilmeisesti tämä oli irronnut jossain vaiheessa ja aiheuttanut näiden sen edessä olevien poikienkin kuoleman ennen syntymää. Kaikki kuolleet olivat pentueen suurimmat pennut, ja vielä todella hyvän näköisiä.
Ahti kävi hautaamassa tämänkin, ja oli aika rauhoittua
nukkumaan. Manna ei malttanut olla huoneessaan ilman minua, joten menin sen
kaveriksi patjalle ja Ahti sai jäädä nukkumaan Ankin huoneeseen. Minulla meni
vielä tovin aikaa kaikessa siivoilussa ym. Kurkistin huoneeseen, Anki imetti
pentujaan ja isäntä kuorsasi, kaikki hyvin! En kuitenkaan saanut heti unta ja
hetken päästä huoneesta alkoi kuulua pentujen vinkumista. Kuuntelin aikani ja
ihmettelin, mikä voi olla, mutta odotin silti hetken, että Ahti heräisi.
Meinasin jo nousta ja lähteä katsomaan, mutta sitten kuulin puhetta sieltä.
Pian minulle tultiinkin kertomaan, että tuletko katsomaan, Anki synnytti elävän
tytön. Klo. 2.30. syntyi siis vielä 500 g. meille elämän iloa, joka pelasti
synkän mielen.
Pennut 1- viikko. |
Pennut 2-viikkoa. |
Ensimmäinen ulkoruokailu |
Manna ja pennut 2 poikaa ja 4 tyttöä. |
Pennut 1-viikko. |
Kaksi poikaa ja neljä tyttöä sieltä saatiin. Ilmeisesti
vallitsevan tauti epidemian vuoksi pentujen kysyntä oli valtaisaa. Ennen kuin
nämä pennut olivat syntyneet, niin niitä oli kysytty jo ainakin 20 narttua ja
kuutta urosta. Ihanat kodit olivat siis heti valmiina näille kaikille.
Valvotusti leikittiin myös yhdessä |
maanantai 11. toukokuuta 2020Pentuhaaveita
Niinhän siinä kävi, kuten olin aavistellut, Ankin ja Mannan juoksut alkoivat peräkkäisinä päivinä. Ankin ensin ja Mannan sitten seuraavana päivänä, vaikka edelliset juoksut oli Mannalla 1,5 kk. aikaisemmin.
Lähdin siis Ankin kanssa ajelemaan Pornaisiin ja tutustumaan sulhaseen. Tutustumiseen se sillä kertaa jäikin. Anki kyllä tykkäsi Moskasta ja itseään tarjosi, mutta Moska oli hieman pidättyväinen. Olisiko johtunut siitä, että sillä oli käynyt tyrkyllä aiemmin kovin vihainen morsian, vai tiesikö poika, ettei vielä ihan parhaat päivät olleet. No kun ei tärpännyt, niin ei sitten, ajellaan parin päivän päästä uudestaan.
Matkalta soitin kotiin ja pyysin isäntää laittamaan ruokaa
valmiiksi, sillä vaihdan koiraa ja suuntaan vielä Nokialle. Mentiin Mannan kanssa suoraan takapihalle
merkkaamaan ja sitten Lennu tuli myös pihalle. Eipä siinä ehditty juuri mitään,
kun tämä ensikertalainen kyllä tiesi, mitä pitää tehdä. Ei tarvinnut tosiaan
ulkona kauaa värjötellä, kun homma oli hoidettu vajaassa kymmenessä minuutissa.
Tulihan sitä ajeltua noin 700 km. sinä päivänä astutushommiin.
Seuraavana päivänä
ajelin taas töiden jälkeen Nokialle. Nyt oltiin sitten hommissa noin 15 min.
Taas seuraavana päivänä oli suunta Pornaisiin Ankin kanssa. Vesisateessa
kuraisella mökkipihalla aikaa meni kolme varttia, kun valkoiset vartijat
pitivät hauskaa ja likasivat itsensä.
Toiveikkaana sitä reissuilta palasi, kun koirat hoitivat
helposti ja omaehtoisesti asiansa.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2020Alkuvuosi -20
Vuosikymmen vaihtui aika rauhallisesti.
Natku sentään kävi vähän näyttäytymässä Turun KV näyttelyssä
ollen kuuden pennun joukosta urosten kakkonen ja palkittiin KP:lla.
Parkanon ryhmänäyttelyyn saimmekin sitten kunnon edustuksen.
Pentuja oli kolme. Lumo palkittiin ROP-pentuna ja Natku oli
VSP-pentu.
Meidän pojilla meni ihan hienosti kun kumpikin sai SA:n. Kassu oli PU2 ja Jasu PU4.
Nartuista vain kaksi sai Sa:n, ja peräti kolme H:n. Siihen sai myös herttainen Jane tyytyä rungonpituuden ja etuliikkeiden vuoksi.
Helmikuun loppupuolella meille tuli aika jättää hyvästit komealle, ihanalle Hymylle. Hymyltä katkaistiin puolivuotiaana kummankin etujalan kyynärluut. Leikkaus oli vaativa ja toipuminen kesti kauan. Helmikuun alkupuolella Hymy kävi virallisissa terveystarkastuksissa. Silmät, polvet, lonkat ja toinen kyynär olivat täysin priimaa (niin kuin sisko Minnilläkin kaikki), mutta toinen kyynär ei ollut parantunut vaan aiheutti kipua .
Hymyllä oli muitakin ongelmia, joten oli armeliasta päästää poika kivuistaan.
Ei päästy kuin Maaliskuun alkuun, kun jo toinen suru-uutinen
tuli. Dino ei saanut enää kunnolla happea ja niin senkin oli aika lähteä. Dino
oli ollut aina terve. vain pari kuukautta aikaisemmin oli tutkittu veriarvot ja
kaikki oli kunnossa.
Lämmin osanottoni vielä kummankin pojan poismenon johdosta
kotiväelle <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
|