sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Kaikkien osalta ei harrastukset olleet ihan jäissä.

Joku sentään ehti vähän harrastellakin vuonna 2020, vaikka tuntui, että epidemia sulki kaiken. Luna, Waatan Brassica on niin reipas kymppivuotias, että aina pitää jotain hauskaa touhuta. Muutaman kisankin he ehtivät käydä. TOKOssa Luna suoritti Siljan kanssa avoimessa luokassa kaksi luokkavoittoa, Elokuussa Tampereella napsahti yli 300 pistettä. Lokakuussa he saivat ottaa vastaan jo kolmannen kerran keeshondien rotumestaruuden. Lunalla on myös kolme rally-toko rotumestaruutta.
 Luna on tehnyt jälleen myös keeshondien historiaa harrastuslajeissa. Luna on ensimmäinen suomalainen keeshond, jolla on tulos koiratanssista ikinä. Luna oli treenannut vain runsaan viikon tanssiohjaajansa Päivi Nummen kanssa. Heille irtosi tästä esityksestä myös freestyle-kisan luokkavoitto. Aivan mahtavaa! Onnittelut heille vielä siitä. Luna on ilmeisesti myös ensimmäinen suomalainen keeshond, joka on osallistunut nose work-kokeeseen. Hienosti Juuson kanssa tämänkin lajin korkkauksen tekivät, vaikka luokkanousutulokset jäivät tällä kertaa saamatta. 
 Kasvattajan täytyy kyllä olla onnellinen, kun reippaalle Lunalle löytyi niin ihanat, aktiiviset ihmiset, jotka jaksavat harrastaa koiransa kanssa. Ja mitä ilmeisemmin kaikki myöskin osaavat nauttia ja pitää hauskaa harrastustensa parissa. Toivottavasti Lunalla vielä terveyttä riittää ja ajatus juoksee niin, että harrastukset saavat jatkua.
Luna Suomen Keeshond ry:n TOKO rotumestari 2020
Kassu ehti jotain muutakin harrastaa näyttelyiden lisäksi. Jenni ja Kassu ottivat neljä virallista starttia AGILITYÄ ja saivat yhden tuloksenkin, Hienoa! Oman seuran epiksissä he myös juoksivat useammankin startin ja pääsipä pikku Natkukin vetämään putkirallin.

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Pentuja Paimiossa

 

Iines, W. Isatis synnytti 16.10.2020 neljä urosta ja kolme narttua. Satu oli varustautunut neljään pentuun, mitä ultrassa oli näkynyt, vaikka minä varoittelin, että enemmänkin tulee. Videopuheluiden avulla sain olla synnytyksessä mukana aina kun asiakkailta ehdin. Iines synnytti ja hoiti hienosti hyvänkokoiset, elinvoimaiset pennut.

Marraskuun puolessa välissä olikin vuorossa kiva vierailu Paimioon. Koukkasin Someron kautta Jennin mukaan. Paikalle saapui myös tulevia pentujen omistajia. Tietysti me sitten vietiin pennut ulos ensimmäisen kerran heti kosteaan loppusyksyn keliin.

Kiitos Sadulle muonituksesta ja mukavasta päivästä!






Jennin ottamia kuvia pennuista: https://wolflimit.kuvat.fi/kuvat/Koirat/Pentueet/Waatan+Isatis+pennut+-+2020/

 

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Vuoden 2020 syksyn näyttelyistä ja O-pennuista

COVID -19 epidemian alkaessa kevättalvella, jätin kaikki suunnitellut näyttelyreissut mielestäni. Kun ei reissuja ollut tulossa, niin päätinkin astuttaa Gitan Jasulla. Astuttaminen oli helppo toteuttaa, kun Jasu asuu lähellä. Pentueesta tulikin ensimmäinen, jossa kumpikin vanhempi on oma kasvattini. 

 Gitta synnytti 11.8. 2020 aamuyöllä yhden nartun ja4 urosta. Synnytys oli taas nopea, ensimmäisen ja viimeisen väli 1h.3min. Gitta on aina ollut valtavan hyvä emä pennuilleen, ja maitoa on myös riittänyt yli oman tarpeen. Pennut kasvoivat ja kehittyivät hyvin ja kaikille löytyi hyvät kodit.
W. Omphalodes - Helga
W. Ocimum - Hemmo 
W. Oenothera - Kelmi 

W. Origanum - Raimo 
W. Oxalis - Frodo
























Olihan se sitten syksyllä lähdettävä edes pari näyttelyä kokeilemaan, kun niitä jokunen järjestettiin. Lähdimme siis lähinäyttelyyn kokeilemaan, miltä homma tuntuu pitkän tauon jälkeen. Ruovesi rn. 6.9. Tuomarina Paavo Mattila. Tuomarille Natku oli vain liian pieni, EH. Kassu sentään nousi ParasUros kehässä toiseksi. Karvaton ja kokematon Manta oli ihan kauhuissaan koko näyttelytouhusta. Jenni tosin sai sen edes jotenkin menemään, EH. Keikun rungonpituus häiritsi taas tuomaria, EH. Lilan tuomari kyllä kehui, etenkin turkin ja kunnon, mutta jätti SA:n kuitenkin antamatta, ERI. Kasvattajaryhmä (Kassu, Keiku, Natku ja Lila) ROP- kasvattaja KP. Ei jääty kuitenkaan ryhmiin, vaan lähdettiin pentuja ulkoiluttamaan ja isommat pääsi irrottelemaan kunnolla 

 Jenni ehti käydä näyttämässä poikia Porvoon kr näyttelyssä Honkasen Kirsille. Kassu nousi taas PU sijalle, ollen nyt kolmas. Natku sai hienon arvostelun, mutta muutama sentti puuttuu miehen mitoista. H. 

 Suomen Keeshond ry Erikoisnäyttely oli siirretty keväästä syksyyn, se järjestettiin Lahdessa 20. 9. 2020. Englantilaiset tuomarit vaihtuivat Suomalaisiin, Tuula Pratt ja Kirsi Honkanen. Pentuja meillä ei erikoisnäyttelyyn tänä vuonna ollut ollenkaan, joten junnuista aloiteltiin meidän kehät. Ensimmäisenä Kirsi Honkaselle meni esiintymään Morris - Waatan Malope. Hienosti Morris nousi luokka 2, mutta tuomari oli tiukka pojille, eikä antanut SA:ta kuin luokkavoittajille. ERI JUK2.
Toisessa kehässä Tuula Pratilla alkoi jo valiourosten vuoro, joten Jenni juoksi siellä Kassun kanssa ja minä sainkin kunnian esittää pikku- Natkun - Waatan Lolium. Meillä ei ollut mitään paineita, olihan sama tuomari arvioinut koiran liian pieneksi juuri viikkoa aikaisemmin. No, ilmeisesti minä olen niin kääpiö, että ei koirakaan näytä niin pieneltä, joten nyt saatiin parempi tulos, ERI NUK2. Kassu - Waatan Daucus esiintyi taas varmasti isossa valioluokassa VAL ERI.
Urosten jälkeen Prattin kehässä alkoikin sitten avoimen luokan narttujen arvostelu. Jenni sai ohjaksiinsa Janen - Waatan Jasione . Jane on myös pieni ja kehässä liikkuminen ei ole sille parasta, silti ihan kivan arvostelun kanssa AVO EH.
Keiku - Waatan Koeleria oli tietysti liian pitkänomainen tuomarille. Kunpa saisi Keikun iloisen luonteen esille myös näyttelykehässä. ERI AVK4. Mette - Waatan Kolkwitzia esiintyi hieman reippaammin. Pohjavillat oli jätetty kotiin, niin kuin useammalla muullakin koiralla. ERI AVK3. Tyytyväinen olin tyttöjen sijoituksiin, sillä tuomari ei antanut SA:ta edes luokkavoittajalle.
Honkasen kehässä olikin samaan aikaan vuorossa junnu tytöt. Näkki - Waatan Magnolia ja Eric olivat ensimmäistä kertaa kehässä, ja esiintyivät pirteästi, JUN EH.
Manta - Waatan Mentha panikoi ensin vähän kehässä, mutta juoksi ja esiintyi lopulta ihan hienosti. Harmillisesti Manta oli tosi huonossa turkissa, etenkin kauluksesta, JUN EH.
Sitten olikin Lumon - Waatan Lavandula vuoro esiintyä nuorten luokassa. Lumon kanssa on helppoa mennä kehässä ja niinpä se nousikin mukavasti luokassaan, ERI NUK4.
Honkasen arvostelut rotukehässä loppuikin noihin tyttöihin. Sillä välin myös valionartut oli arvosteltu ja minä menin seuraamaan luokkasijoituksia. Kehässä oli kuusi narttua, huomasin ilokseni Jennin siellä Aidan - Waatan Elodea kanssa, ja toki siellä oli myös Mesi - Waatan Impatiens Maritan ohjastamana. Tuomari karsi kaksi koiraa pois joukosta ja kertoi havaintojaan sijoittamistaan koirista. Sitten hän sijoitti neljänneksi tulleen ja kolmanneksi tulleen ja voin sanoa, että olin varmasti silmät pyöreänä, kun valioluokan kaksi ensimmäistä olivat Waatan kasvatteja! Mesin Aida-täti siis ERI SA VAK2. Kehässä ykkösenä loisti Mesi ERI SA VAK1 VSP.
Vielä sai mennä yhden yksilöarvostelun hakemaan, kun Caran - Waatan Carlina kanssa juostiin veteraanikehässä. Cara on ollut aina varma esiintyjä, jonka kanssa on ollut kiva kiertää kehiä. Nyt kuitenkaan ei ihan sijoituksille päästy ja Caralla oli myös niukka turkki, VET ERI.
Tämän jälkeen sai taas mennä jännittämään PN kehän laidalle, sillä meiltä olikin vain nämä hienot valionartut. Aida jäi ilman sitä sijoitusta, mutta Mesin menestys oli kyllä todella hieno, siitä tuli näyttelyn kaunein narttu! Marita kipeytyi niin juostessa, että työnsi Mesin minulle juostavaksi ROP- kehään. Mesin kanssa on kyllä ihan kiva juosta ja niin me pääsimmekin poseeraamaan VSP palkinnon kanssa. (Minä en ollut ollenkaan kuvauksellinen, vaan yritin huudella Maritaa koiransa kanssa kuvaan) Kasvattajaryhmään valikoitui Aida, Lumo, Mesi ja Kassu. Ryhmämme ylti 4. sijalle KP:n kera.
Mesi kävi kisaa myös parhaasta turkista ja Kassu pääsi kehään kilpailemaan parhaasta päästä. Yllättyneenä Jenni sai pokata Kassulle näyttelyn Paras Uroksen Pää- palkinnon.
Oli kyllä tosi kiva tavata porukkaa pitkästä aikaa. Kiva päivä oli vaikka kiirettä hieman pitikin juokseminen kahden kehän välillä. 


 Viikkoa myöhemmin järjestettiin vielä Hyvinkäällä NORD-näyttely, jossa tuomarina oli Saija Juutilainen. Jenni vei vielä sinne pojat näytille, olihan Kassu päässyt juuri veteraani-ikään, joten nekin kehät oli korkattava. Hienosti Kassu aloittikin veteraaneissa. Kassu oli ainut uros, joka sai SA:n. VSP, VET ROP, NORD SERT. Natkusta tuomari piti muuten kovin, mutta saisi kuulemma vielä miehistyä. NUK ERI1.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Kevään pentutohinaa

 

Kevät olikin todellista pentujen tohinaa.


Anki ja pennut 3poikaa ja 2 tyttöä

Anki ehti aloittaa synnytyksen ennen Mannaa, 9.5. Ensimmäiset kaksi pentua syntyi helpolla, sitten Anki heitti hetkeksi ”katolleen” ja jatkoi hommia. Seuraava pentu menetettiin, elvytyksistä huolimatta. Kaksi seuraavaa sitten taas syntyi ihan hienosti. Nyt siis toinen kohdun sarvista oli tyhjennetty, ja tuloksena kolme elävää poikaa ja yksi tyttö. Sitten Anki piti 1,5 tunnin tauon, ennen kuin jatkettiin. Tauon jälkeen olikin kovin surullista se synnyttäminen. Anki työnsi ulos komean, jäntevän uroksen, mutta ei siinä henkeä ollut. Lähes tunnin päästä syntyi seuraava, kuollut poika. Vajaa puoli tuntia, ja taas syntyi kuollut poika.  Oli aika surullinen olo näistä. Lähes kaksi tuntia siinä ihmeteltiin, ennen kuin Anki synnytti vielä. Kello oli jo 0.40. Nyt syntyi iso tyttö. Sen näki heti, että sekin oli kuollut, ja istukka näytti hieman kuivalta. Ilmeisesti tämä oli irronnut jossain vaiheessa ja aiheuttanut näiden sen edessä olevien poikienkin kuoleman ennen syntymää. Kaikki kuolleet olivat pentueen suurimmat pennut, ja vielä todella hyvän näköisiä.

Ahti kävi hautaamassa tämänkin, ja oli aika rauhoittua nukkumaan. Manna ei malttanut olla huoneessaan ilman minua, joten menin sen kaveriksi patjalle ja Ahti sai jäädä nukkumaan Ankin huoneeseen. Minulla meni vielä tovin aikaa kaikessa siivoilussa ym. Kurkistin huoneeseen, Anki imetti pentujaan ja isäntä kuorsasi, kaikki hyvin! En kuitenkaan saanut heti unta ja hetken päästä huoneesta alkoi kuulua pentujen vinkumista. Kuuntelin aikani ja ihmettelin, mikä voi olla, mutta odotin silti hetken, että Ahti heräisi. Meinasin jo nousta ja lähteä katsomaan, mutta sitten kuulin puhetta sieltä. Pian minulle tultiinkin kertomaan, että tuletko katsomaan, Anki synnytti elävän tytön. Klo. 2.30. syntyi siis vielä 500 g. meille elämän iloa, joka pelasti synkän mielen.

Pennut 1- viikko.
 

Pennut 2-viikkoa.



Ensimmäinen ulkoruokailu


















Menihän siinä pari päivää ihmetellessä, ennen kuin Mannan aika tuli. Yötä vasten Manna rupesi synnyttämään. Työntövaihe oli pitkä ennen kuin ensimmäinen syntyi, ja Manna vaati minut siihen viereen koko ajaksi. Hienosti ja tottuneesti Manna synnytyksen ja pennut hoiti ja aamuyöstä pääsin minäkin jo nukkumaan.

Manna ja pennut 2 poikaa ja 4 tyttöä.

Pennut 1-viikko.







Kaksi poikaa ja neljä tyttöä sieltä saatiin. Ilmeisesti vallitsevan tauti epidemian vuoksi pentujen kysyntä oli valtaisaa. Ennen kuin nämä pennut olivat syntyneet, niin niitä oli kysytty jo ainakin 20 narttua ja kuutta urosta. Ihanat kodit olivat siis heti valmiina näille kaikille.



Valvotusti leikittiin myös yhdessä









maanantai 11. toukokuuta 2020

Pentuhaaveita




Niinhän siinä kävi, kuten olin aavistellut, Ankin ja Mannan juoksut alkoivat peräkkäisinä päivinä. Ankin ensin ja Mannan sitten seuraavana päivänä, vaikka edelliset juoksut oli Mannalla 1,5 kk. aikaisemmin.
Lähdin siis Ankin kanssa ajelemaan Pornaisiin ja tutustumaan sulhaseen. Tutustumiseen se sillä kertaa jäikin. Anki kyllä tykkäsi Moskasta ja itseään tarjosi, mutta Moska oli hieman pidättyväinen. Olisiko johtunut siitä, että sillä oli käynyt tyrkyllä aiemmin kovin vihainen morsian, vai tiesikö poika, ettei vielä ihan parhaat päivät olleet. No kun ei tärpännyt, niin ei sitten, ajellaan parin päivän päästä uudestaan.



Välillä mentiin hännät suorana.

Moska ja Anki


Matkalta soitin kotiin ja pyysin isäntää laittamaan ruokaa valmiiksi, sillä vaihdan koiraa ja suuntaan vielä Nokialle.  Mentiin Mannan kanssa suoraan takapihalle merkkaamaan ja sitten Lennu tuli myös pihalle. Eipä siinä ehditty juuri mitään, kun tämä ensikertalainen kyllä tiesi, mitä pitää tehdä. Ei tarvinnut tosiaan ulkona kauaa värjötellä, kun homma oli hoidettu vajaassa kymmenessä minuutissa. Tulihan sitä ajeltua noin 700 km. sinä päivänä astutushommiin.



 Seuraavana päivänä ajelin taas töiden jälkeen Nokialle. Nyt oltiin sitten hommissa noin 15 min.
Taas seuraavana päivänä oli suunta Pornaisiin Ankin kanssa. Vesisateessa kuraisella mökkipihalla aikaa meni kolme varttia, kun valkoiset vartijat pitivät hauskaa ja likasivat itsensä.
Toiveikkaana sitä reissuilta palasi, kun koirat hoitivat helposti ja omaehtoisesti asiansa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Alkuvuosi -20




Vuosikymmen vaihtui aika rauhallisesti.
Natku sentään kävi vähän näyttäytymässä Turun KV näyttelyssä ollen kuuden pennun joukosta urosten kakkonen ja palkittiin KP:lla.

Parkanon ryhmänäyttelyyn saimmekin sitten kunnon edustuksen.
Pentuja oli kolme. Lumo palkittiin ROP-pentuna ja Natku oli VSP-pentu.


Waatan Lolium VSP-pentu

Waatan Lavandula ROP-pentu

Meidän pojilla meni ihan hienosti kun kumpikin sai SA:n. Kassu oli PU2 ja Jasu PU4.
Waatan Humulus PU4

Waatan Daucus PU2.


Nartuista vain kaksi sai Sa:n, ja peräti kolme H:n. Siihen sai myös herttainen Jane tyytyä rungonpituuden ja etuliikkeiden vuoksi.
Waatan Jasione


Näyttelyn jälkeen Lumo ja Natku

Siskopuoli Jane liittyi seuraan.

Helmikuun loppupuolella meille tuli aika jättää hyvästit komealle, ihanalle Hymylle. Hymyltä katkaistiin puolivuotiaana kummankin etujalan kyynärluut. Leikkaus oli vaativa ja toipuminen kesti kauan. Helmikuun alkupuolella Hymy kävi virallisissa terveystarkastuksissa. Silmät, polvet, lonkat ja toinen kyynär olivat täysin priimaa (niin kuin sisko Minnilläkin kaikki), mutta toinen kyynär ei ollut parantunut vaan aiheutti kipua . Hymyllä oli muitakin ongelmia, joten oli armeliasta päästää poika kivuistaan.
Waatan Knautia 21.4.2018 - 24.2.2020

Hymy

Ei päästy kuin Maaliskuun alkuun, kun jo toinen suru-uutinen tuli. Dino ei saanut enää kunnolla happea ja niin senkin oli aika lähteä. Dino oli ollut aina terve. vain pari kuukautta aikaisemmin oli tutkittu veriarvot ja kaikki oli kunnossa.
Waatan Adonis 10.10.2008 - 02.03.2020

Lämmin osanottoni vielä kummankin pojan poismenon johdosta kotiväelle <3