Pentu 3 vrk. emänsä kanssa.
lauantai 27. tammikuuta 2018
Yllärityttö
Chaplinin ja Gitan astuminen ei näyttänyt onnistuvan, vaikka
kovasti yritystä kyllä oli.
Gitan olemus oli kuitenkin sellainen, kuin olisi ollut
tiineenä. Sen nisät punertuivat ja kasvoivat, ja koira oli hyvin
hellyydenkipeä. En kuitenkaan käyttänyt sitä ultrassa vaikka pari kertaa oli
kyllä lähellä, etten varannut aikaa. Perjantai-iltana tein pikaharjauksen
Gitalle ja huomasin sen mahasta irtoavan tupoittain karvaa! Mahassa ei
kuitenkaan tuntunut edelleenkään mitään liikettä ja Gitta oli itseasiassa
hieman laihtunut astutusajankohdasta, johon olin sitä tarkoituksella yrittänyt
hieman lihottaa.
Keskiviikkona kun tulin kotiin Gitta oli hieman rauhaton ja tunki
itseään eteisen kaappiin. Myöhemmin se rupesi jo raivokkaasti petaamaan. Hain
täkin ja raivasin pentuhuoneeseen tilaa siihen kohtaan, jossa yleensä
pentulaatikko on. Gitalle se kelpasi hyvin. Vähän se sitä petaili ja rupesi
työntämään. Eipä siinä ehtinyt muuta kuin ihmettelemään, että sieltä todella on
pentu tulossa, eikä tämä ole mikään valeraskaus. Toisaalta olen tyytyväinen,
etten käyttänyt sitä ultrassa. Yhden pennun odotus ja synnytyksen odotus olisi
ollut aika pelottavaakin. Osaisiko syöttää emää sopivasti, ettei pentu kasvaisi
liian suureksi, vaan normaali synnytys olisi mahdollinen, ja käynnistyykö
synnytys edes hyvin.
Gitta hoiti homman paremmin kuin hyvin ja synnytti hienosti
yhden reippaan tytön. 302g.
Turku KV
Tammikuun alku oli aika lailla hiljaiseloa. Sitten tulikin jo
Turun KV näyttely.
En ollut alun perin suunnitellut meneväni sinne, kun
laskeskelin Gitan juoksujen mukaan synnytyksen osuvan niihin aikoihin. No, kun
astuminen ei sitten näyttänyt onnistuvan, niin lupasin tulla auttamaan kasvattieni
laitossa ja ehkä myös esittämisessä. Olipa kiva nähdä näitä meidän junnuja
omistajineen.
Jennin kanssa viimeisteltiin junnuja, lähinnä tassuja
kisakuntoon. Pojat pääsivätkin sitten kehään parin muun junnu-uroksen kanssa
kisailemaan. Koda oli aika rauhaton esiintyjä, kaikki hajut kiinnostivat
todella paljon. Komea poika nousi kuitenkin kakkoseksi luokassaan ja velipoika
Unto esiintyi kivasti Catin kanssa tullen kolmanneksi. Kassu oli sitten
edustamassa meidän vanhempaa kaartia tullen valioissa kolmanneksi SA:n kera ja
lopulta PU5.
Mesi kaipaisi jotain virtapiikkiä kehään, tai oikeastaan
vauhtia raviinsa. Laiskasti liikkuva Mesi sai jäädä luokassaan toiseksi, ykköspaikan
vei reippaasti liikkuva sisko Iines. Isla oli myös ilmoitettu näyttelyyn, mutta
perhetapahtuman vuoksi tämä näyttely jäi nyt väliin. Islan poika muuten voitti
juniori urokset.
Tuomari oli tosi tiukka, mutta kaikki meidän koirat saivat kuitenkin
ERIn. Yhdellekään juniorille ei sa:ta antanut ja nartuissa sen sai vain
rop-koira.
Esitettiin me kasvattajaryhmäkin. Koda jätettiin porukasta
pois, kun kyydin oli ehdittävä töihin. Kakkoseksi me siinä jäätiin.
Kassu pääsi vielä isoon kehään päivän aikana. Se palkittiin
kennelliiton kaverikoira toiminnasta. Onnea Kassu ja Jenni, arvokasta työtä
teette.
Mesi (W. Impariens) ja Iines (W. Isatis)
Iines, Mesi, Kassu (W.Daucus) ja Unto (W. Iberis)
Iines innostui haukkumaan.
Kiitos kuvista Satu Nurmi
Kiitos taas koirien esille tuomisesta. Mesi sitten lähtikin Turusta
minun matkaseuraksi.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Vuosi 2017 paketissa
Tämä vuosi ei ollut ehkä niin toimelias kuin edellinen.
Luna ja Silja ovat kuitenkin taas ahkeroineet
harrastusrintamalla. Lunasta tuli jälleen Rally- Tokon rotumestari, ja
koulutustunnus RTK4 on myös saavutettu. Myös Kassu kävi hakemassa hyväksytyn
tuloksen Rally-Toko kisoista. Nämä koirakot ovat myös muutenkin edustaneet
kessuja eri tilaisuuksissa ja mm. kaverikoira vierailuilla ilostuttaneet
ihmisiä.
Silja ja Luna (W. Brassica)
Kaverikoira Kassu (W.Daucus)
Kuva: Jenni Lahtonen
Kassu oli myös innokas näyttelyissä kävijä. Se nousi
muutamissa näyttelyissä myös ryhmäsijoituksille. Sille tuli myös uusia
titteleitä taas nimensä eteen, ja oli rotuyhdistyksen
näyttelykiertopalkinnoissa kovassa kisassa kahdeksas. Kiertopalkintolistalle
nousi myös meidän pennut. Mesi #4 ja Koda #10. Mesi loisti myös juniorikisassa
ollen #6. Eikä se jäänyt pisteillä kauas paras narttu kisassakaan, samoin kuin
Manna jäi juuri pois tilastoista.
Mesi kävi ahkerasti näyttelyissä ja sai HeJW-17 tittelinkin.
Miltei kaikki sisarukset kävivät näyttäytymässä myös pentunäyttelyissä. Lahden
pentunäyttelyssä meillä oli hyvä edustus ja siellä kasvattajaryhmämme valittiin
hienosti BIS1. Koda ja Mesi ovat hankkineet jo myös ensimmäiset sertinsäkin.
Toki toisetkin ovat käyneet näyttelyissä. Aida mm. DK MVA.
Sisarukset Manna ja Isla saavuttivat myös C.I.B tittelit. Rodi sai heti
alkuvuodesta puuttuvan sertinsä ja ansaitsi pari uutta titteliä nimensä eteen. Gitta nappasi komeasti sertin
vappunäyttelystä, juuri pari päivää synttäreiden jälkeen ja siitä tuli myös
muotovalio. Muutaman päivän päästä Tampereen KV näyttelyssä sille tarjottiin
myös sertiä, mutta eihän valio sitä enää vastaanottanut. Gitan sisarukset eivät yhtä ahkerasti nyt
näyttelyissä käyneetkään, ja saavat siis vielä metsästää sitä viimeistä sertiään.
Myös Siru on loistanut muutaman kerran näyttelyissä, joten sertiä ei tartte
enää kuin yli kaksi vuotiaan. Toki myös Ella on Englannissa niittänyt mainetta hienoilla
sijoituksillaan.
Aida (W. Elodea) ja Kassu makalla Ruotsiin
Kuva: Jenni
Ella (W. Gleditsia) CruftissaElla edustaa Englannissa.
Mesi (W. Impatiens)
Isla (W. Felicia)
Rodi (W. Erodium) ja Obi (W. Galeopsis)
Kuva: Lotta Paatela
Siru (W.Hibiscus)
Aslan (W. Galanthus)
Anki on onnistunut myös esiintymään muutamissa näyttelyissä,
ja niin sekin nappasi sertin heti muutama päivä synttäreiden jälkeen ja
valioitui saman tein. Anki on ansainnut myös SE MVA tittelin, kunhan omistaja
saisi joskus aikaiseksi anoa sitä Ruotsista.
Anki (Valonpisaran Fiina)
Yrityksistä huolimatta emme saaneet yhtään pentuetta tälle
vuodelle. Ipanat muuttivat tammikuun lopussa, paitsi Iines ja Ilex. Iines pääsi
maaliskuussa puutarhahommiin, ja Ile oli meidän ilona pitkälle kevääseen. Tuon
ihanan pojan kohtalo tuntuu aina vaan niin pahalta. Toiset pennut muuttivatkin
etelä- ja varsinais- suomeen. Omistajat pitävät yhteyttä ja välillä
treffailevat keskenään ja näyttelyissä on tosi kiva tavata.
Kuva: Saila Tarvainen
Ile(W. Ilex) ja Iines (W. Isatis)
Iines ja Tassu-kissa
Lahden pentunäyttleyn kasvisryhmä.
Pilvetkin muistuttivat Ilexiä.
Hartaasti toivon, että tämän vuoden pentusuunnitelmat
toteutuisivat, onhan meillä kotona kaksi pennutukseen parhaassa iässä olevaa
tyttöstä.
Manna
Gitta
Toivon näkeväni ja kuulevani paljon teistä. Kivasti on
yhteydessä oltukin, toisten kanssa useimmin ja toisten kanssa harvemmin, mutta
kuitenkin.
tiistai 19. joulukuuta 2017
Helsinki Winner, Pohjoismaiden Voittaja ja Voittaja -17
Helsinki Voittajaan oli ilmoitettu 31 kessua. Meidän edustajina oli tälläkertaa vain junnut, Koda ja Mesi. Tuomarina toiminut Soile Bister ei kovin ihastunut Kodaan, mutta Mesi oli enemmän hänen mieleensä. Mesi nousi junioriluokan voittoon SA:n kera ja sai nimensä eteen tittelin: Helsinki Junior Winner 2017
Suuret onnittelut Mesin tittelistä.
Lauantaina sitten mekin raahauduttiin paikalle. Mielestäni oli kovin kätevää, että Ankilla ja kessuilla oli sama tuomari. Siitä olikin jo lähes kymmenen vuotta kun olin vienyt Nessin Tino Peharin arvosteltavaksi, enkä ollut silloin kovin tyytyväinen tulokseen. Eikä tämäkään päivä sen paremmalta meidän osalta näyttänyt.
Ensin mentiin Ankin kanssa kehään. Anki sentään sai SA:n ja oli PN3. Ankin kanssa en toki juuri mitään odottanutkaan, eihän se ollut karvassakaan.
Kessuja oli nyt ilmoitettu peräti 52. Jenni otti nyt Kodan ohjaksiin ja reippaasti Koda meni, ehkä oli vähän liiankin reipas. Erinomainen joka tapauksessa.
Siru kiiti Terhin kanssa parhaimpaan tulokseen Waatan koirista tullen luokassaan kolmanneksi SA:n kera. Ja niinhän siinä tietysti kävi, että Mesi nappasi viikonlopun huonoimman tuloksensa, kun kasvattaja raahasi sitä kehässä. Tuomari laski hampaat tarkasti ja ilmoitti, että p2 puuttuu, ja tosiaan Mesin meno ei päätä huimannut muutenkaan, EH:n kanssa jäätiin kehästä pois. Manna liikkui iloisesti niin kuin arvostelussakin luki "lovely movent" ja oli arvostelu muutenkin tosi hyvä, mutta ei sillä päästy luokkasijoille, saati pisemmälle. Ihan meni niin kuin Nessin kanssa aikanaan. Ja kyllä minä olisin taas ihan mielelläni juossut siellä niin kuin muutkin ;)
Meillä oli tosiaan neljä kessua mukana ja kaikki saivat sellaisen tuloksen, että pääsimme esittämään kasvattjaryhmän. Sanoin kyllä kannustavasti kehään mentäessä, että tietää kyllä ketkä ekana sieltä lähtee, ja oikeaan osuin. Peräti kuusi kasvattajaryhmää oli kisassa, ja mekin saatiin KP, joka oli melkeimpä yllätys. Olin tyytyväinen, kun arvostelussa oli kehuttu porukan liikkeet.
Messariin oli tullut myös Kodan ja Mesin sisarusten omistajia seuraamaan kehää. Oli tosi ihanaa nähdä, valitettavasti emme kuitenkaan onnistuneet nousemaan kehissä kärkisijoille, joten juhliminen jäi...
Sunnuntaina sitten Kassu oli tullut Kodan ja Mesin lisäksi joukkoihin. Koda ei jaksanut oikein keskittyä kehäesiintymiseen ja oli saanut Norjalaistuomarilta EH.
Kassu oli mennyt erinomaisesti isossa valioluokassa, mutta jäi ilman luokkasijoitusta.
Mesi oli ollut huomattavasti reippaampi kuin edellisenä päivänä, eikä tuomari tutkinut niin tarkasti hampaitakaan. Hienosti Mesi nousi luokassaan toiseksi ja sai SA:n, mutta harmittavasti nyt titteli jäi saamatta, vaikka lähellä olikin.
Waatan porukalla tämän vuoden näyttelyt loppuivat siis Messariin. Kiitos kaikille, etenkin aktiivisesti koiria esille tuonneille.
He JW-17 Waatan Impatiens "Mesi"
Suuret onnittelut Mesin tittelistä.
Lauantaina sitten mekin raahauduttiin paikalle. Mielestäni oli kovin kätevää, että Ankilla ja kessuilla oli sama tuomari. Siitä olikin jo lähes kymmenen vuotta kun olin vienyt Nessin Tino Peharin arvosteltavaksi, enkä ollut silloin kovin tyytyväinen tulokseen. Eikä tämäkään päivä sen paremmalta meidän osalta näyttänyt.
Ensin mentiin Ankin kanssa kehään. Anki sentään sai SA:n ja oli PN3. Ankin kanssa en toki juuri mitään odottanutkaan, eihän se ollut karvassakaan.
Kessuja oli nyt ilmoitettu peräti 52. Jenni otti nyt Kodan ohjaksiin ja reippaasti Koda meni, ehkä oli vähän liiankin reipas. Erinomainen joka tapauksessa.
Siru kiiti Terhin kanssa parhaimpaan tulokseen Waatan koirista tullen luokassaan kolmanneksi SA:n kera. Ja niinhän siinä tietysti kävi, että Mesi nappasi viikonlopun huonoimman tuloksensa, kun kasvattaja raahasi sitä kehässä. Tuomari laski hampaat tarkasti ja ilmoitti, että p2 puuttuu, ja tosiaan Mesin meno ei päätä huimannut muutenkaan, EH:n kanssa jäätiin kehästä pois. Manna liikkui iloisesti niin kuin arvostelussakin luki "lovely movent" ja oli arvostelu muutenkin tosi hyvä, mutta ei sillä päästy luokkasijoille, saati pisemmälle. Ihan meni niin kuin Nessin kanssa aikanaan. Ja kyllä minä olisin taas ihan mielelläni juossut siellä niin kuin muutkin ;)
Meillä oli tosiaan neljä kessua mukana ja kaikki saivat sellaisen tuloksen, että pääsimme esittämään kasvattjaryhmän. Sanoin kyllä kannustavasti kehään mentäessä, että tietää kyllä ketkä ekana sieltä lähtee, ja oikeaan osuin. Peräti kuusi kasvattajaryhmää oli kisassa, ja mekin saatiin KP, joka oli melkeimpä yllätys. Olin tyytyväinen, kun arvostelussa oli kehuttu porukan liikkeet.
Messariin oli tullut myös Kodan ja Mesin sisarusten omistajia seuraamaan kehää. Oli tosi ihanaa nähdä, valitettavasti emme kuitenkaan onnistuneet nousemaan kehissä kärkisijoille, joten juhliminen jäi...
Sunnuntaina sitten Kassu oli tullut Kodan ja Mesin lisäksi joukkoihin. Koda ei jaksanut oikein keskittyä kehäesiintymiseen ja oli saanut Norjalaistuomarilta EH.
Kassu oli mennyt erinomaisesti isossa valioluokassa, mutta jäi ilman luokkasijoitusta.
Mesi oli ollut huomattavasti reippaampi kuin edellisenä päivänä, eikä tuomari tutkinut niin tarkasti hampaitakaan. Hienosti Mesi nousi luokassaan toiseksi ja sai SA:n, mutta harmittavasti nyt titteli jäi saamatta, vaikka lähellä olikin.
Waatan porukalla tämän vuoden näyttelyt loppuivat siis Messariin. Kiitos kaikille, etenkin aktiivisesti koiria esille tuonneille.
He JW-17 Waatan Impatiens "Mesi"
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
Tampere kr ja Tampere KV 25. ja 26. 11. Pentusuunnitelmiin hieman muutoksia.
Tampereen kaikkien rotujen näyttelyyn oli ilmoitettu 20 kessua. Meitä siellä edusti vain Mesi ja Manna.
Tuomarina toimi miellyttävästi käyttäytyvä Pekka Teini. Hän ihastui Mesiin heti kun näki junnunartut. Ihmetteli, että on vasta 11 kuukautta, kun käyttäytyy niin hyvin. Arvostelussa luki mm. Lupauksia herättävä nuori tyttö! Mesi voittikin odotetusti luokkansa ja Katri sai juoksuttaa Mesiä PN-kehässä ensimmäisenä, mikä ei ole se paras paikka laiskasti liikkuvalle Mesille. Lopulta siitä tuli epävirallisesti PN5.
Manna esiintyi hyvin ja tuomari ihastui myös siihen. Manna oli hänen mielestään kokonaisuudessaan hyvin tasapainoinen narttu. Myös Manna voitti luokkansa ja oli PN2.
Mesi (W. Impatiens) arvosteltavana.
Manna (W. Fumana)
Sunnuntaina sitten ajelin taas Tampereelle kansainväliseen näyttelyyn. Nyt mukana oli myös Anki. Kessuja oli nyt ilmoitettu 25. Kessuihin saimme myös vahvistusta kun Jenni saapui Kassun kanssa paikalle.
Tietysti tuttuun tapaan kehät osuivat päällekkäin. Olin vasta viimeistellyt Mesiä, kun tietoa tuli podhiskehältä, että edellinen rotu on kehässä, eikä montaa koiraa ole ennen Ankia! Joo, ja kessu-urokset olivat myös jo kehässä. Eipä siinä auttanut kuin juosta Ankin kanssa hallin toisesta päästä toiseen päähän ihmettelemään podhiksia. Anki oli ihan sekaisin meidän nopeasta siirtymisestä, ja kessut jäivät matkasta pois. Hetken ihmeteltyäni päätin jättää Ankin ystäväni esitettäväksi ja juoksin takaisin kessukehälle. Viimeiset urokset olivat juuri kehässä ja onnistuin näkemään valiourosten järjestyksen. Kassu oli hienosti luokassaan ykkönen, mutta tiukka tuomari, Riitta Lahtovaara ei antanut sillekään sa:ta.
Vauhdikkaasti sain napata Mesin matkaan ja mennä kehään. Vaikka Mesi olikin hieman tanakka, ei se haitannut, kun rakenne on oikea ja kaikki muukin tuomarin mielestä. Mesi voitti taas luokkansa ja nousi lopulta nartuissa toiseksi. Mesi sai hienosti isosta näyttelystä nyt ensimmäisen SERTin.
Manna raukka oli ihmeissään mun nopeista käänteistä ja ei oikein osannut kunnolla keskittyä. Olisikohan johtunut siitä, että tuomari näki Mannan hieman matalaraajaisena. Muuten oikein hyvän arvostelun saaneena hieman ihmettelen, että tuloksena oli "vain" erittäin hyvä, luokkasijoitus 3.
Jenni kävi hakemassa Ankin meidän luokse. Sillä oli kuulemma ollut vain yksi suunta...sinne, mihin minä olin kadonnut! Myös Ankin tulos oli erittäin hyvä. Olihan se väärin jättää Anki vieraan ihmisen vietäväksi. Mutta tällainen näyttely tälläkertaa.
Kiitos Katrille ja Samille avusta ja seurasta kumpanakin päivänä, ja Jennille avusta sunnutailta.
Mesi oli ollut meillä edellisestä näyttelystä lähtien, eli kuusi viikkoa. Oli kyllä hieman outoa lähteä kotiin ilman sitä.
Kuvat näyttelystä: Katri Ranta
Mesi (W. Impatiens) arvostelussa.
Manna (W. Fumana) kehässä
Mesi "vapaalla"
Viime viikolla meillä hääri kaikkiaan kuusi koiraa, kun Chaplin oli tullut kosiskelemaan Gittaa.
Kovasti nuoripari piti toisistaan ja touhua riitti. Mutta ilmeisesti kokemattomuus ja kiltteys pojalla esti homman viennin loppuun asti. (Tai sitten Gitalla on jokin elimellinen vika)
Tämä pari tuntuu kaikin puolin niin sopivalta toisilleen, että yritämme uudestaan sitten kesällä.
Gitta (W. Gentiana) ja Chaplin (Minejas Cool Chaplin)
Tampereen kaikkien rotujen näyttelyyn oli ilmoitettu 20 kessua. Meitä siellä edusti vain Mesi ja Manna.
Tuomarina toimi miellyttävästi käyttäytyvä Pekka Teini. Hän ihastui Mesiin heti kun näki junnunartut. Ihmetteli, että on vasta 11 kuukautta, kun käyttäytyy niin hyvin. Arvostelussa luki mm. Lupauksia herättävä nuori tyttö! Mesi voittikin odotetusti luokkansa ja Katri sai juoksuttaa Mesiä PN-kehässä ensimmäisenä, mikä ei ole se paras paikka laiskasti liikkuvalle Mesille. Lopulta siitä tuli epävirallisesti PN5.
Manna esiintyi hyvin ja tuomari ihastui myös siihen. Manna oli hänen mielestään kokonaisuudessaan hyvin tasapainoinen narttu. Myös Manna voitti luokkansa ja oli PN2.
Mesi (W. Impatiens) arvosteltavana.
Manna (W. Fumana)
Sunnuntaina sitten ajelin taas Tampereelle kansainväliseen näyttelyyn. Nyt mukana oli myös Anki. Kessuja oli nyt ilmoitettu 25. Kessuihin saimme myös vahvistusta kun Jenni saapui Kassun kanssa paikalle.
Tietysti tuttuun tapaan kehät osuivat päällekkäin. Olin vasta viimeistellyt Mesiä, kun tietoa tuli podhiskehältä, että edellinen rotu on kehässä, eikä montaa koiraa ole ennen Ankia! Joo, ja kessu-urokset olivat myös jo kehässä. Eipä siinä auttanut kuin juosta Ankin kanssa hallin toisesta päästä toiseen päähän ihmettelemään podhiksia. Anki oli ihan sekaisin meidän nopeasta siirtymisestä, ja kessut jäivät matkasta pois. Hetken ihmeteltyäni päätin jättää Ankin ystäväni esitettäväksi ja juoksin takaisin kessukehälle. Viimeiset urokset olivat juuri kehässä ja onnistuin näkemään valiourosten järjestyksen. Kassu oli hienosti luokassaan ykkönen, mutta tiukka tuomari, Riitta Lahtovaara ei antanut sillekään sa:ta.
Vauhdikkaasti sain napata Mesin matkaan ja mennä kehään. Vaikka Mesi olikin hieman tanakka, ei se haitannut, kun rakenne on oikea ja kaikki muukin tuomarin mielestä. Mesi voitti taas luokkansa ja nousi lopulta nartuissa toiseksi. Mesi sai hienosti isosta näyttelystä nyt ensimmäisen SERTin.
Manna raukka oli ihmeissään mun nopeista käänteistä ja ei oikein osannut kunnolla keskittyä. Olisikohan johtunut siitä, että tuomari näki Mannan hieman matalaraajaisena. Muuten oikein hyvän arvostelun saaneena hieman ihmettelen, että tuloksena oli "vain" erittäin hyvä, luokkasijoitus 3.
Jenni kävi hakemassa Ankin meidän luokse. Sillä oli kuulemma ollut vain yksi suunta...sinne, mihin minä olin kadonnut! Myös Ankin tulos oli erittäin hyvä. Olihan se väärin jättää Anki vieraan ihmisen vietäväksi. Mutta tällainen näyttely tälläkertaa.
Kiitos Katrille ja Samille avusta ja seurasta kumpanakin päivänä, ja Jennille avusta sunnutailta.
Mesi oli ollut meillä edellisestä näyttelystä lähtien, eli kuusi viikkoa. Oli kyllä hieman outoa lähteä kotiin ilman sitä.
Kuvat näyttelystä: Katri Ranta
Mesi (W. Impatiens) arvostelussa.
Manna (W. Fumana) kehässä
Mesi "vapaalla"
Viime viikolla meillä hääri kaikkiaan kuusi koiraa, kun Chaplin oli tullut kosiskelemaan Gittaa.
Kovasti nuoripari piti toisistaan ja touhua riitti. Mutta ilmeisesti kokemattomuus ja kiltteys pojalla esti homman viennin loppuun asti. (Tai sitten Gitalla on jokin elimellinen vika)
Tämä pari tuntuu kaikin puolin niin sopivalta toisilleen, että yritämme uudestaan sitten kesällä.
Gitta (W. Gentiana) ja Chaplin (Minejas Cool Chaplin)
torstai 2. marraskuuta 2017
Syksyn näyttelyistä
Mainittakoon nyt ensin, että Luna on ahkerana käynyt tänä vuonna kisaamassa Rallytokoa.
Keväällä se voitti kessujen rotumestaruuden,Kesällä tuli plakkariin jo RTK3. Ja heti syyskuun alussa RTK4. Onnea vielä meidän taitavalle koirakolle, Silja ja Luna.
Luna (W.Brassica)
On meillä käyty näyttelyissäkin.
Syyskuussa Hyvinkään ryhmänäyttelyssä en ollut itse paikalla, mutta meiltä oli hieno edustus siellä.
Koda sai heti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään SERTin ollen PU2. Ykkösenä uroksissa olikin Kassu, joka oli siis ROP ja lopulta RYP3.
Mesi kiilasi itsensä hienosti PN2 VARASERTin kera. Myös Velve sai SA:n ja oli PN3. Kaikki Waatan koirat olivat luokkavoittajia, ja tuomarilla oli linja, ettei jakanut sa:ta muuta kuin luokkavoittajille. Tämä porukka muodosti myös hienon kasvattajaluokan ollen ROP-kasvattaja.
Onnittelut ja kiitokset teille kaikille.
Koda (W.Incarvillea), Kassu (W.Daucus), Velve
(W.Gillenia) ja Mesi (W.Impatiens)
(kuva: Jenni Lahtonen)
Isla aloitti näyttelyt mammaloman jälkeen vasta nyt Eckerö KV.
Isla nousi hienosti kymmenen koiran joukosta ollen ROP ja sai CACIBin ja sitä myöden tulee myös kansainväliseksi muotovalioksi, eli C.I.B. Hurjan paljon onnea Islalle ja kotiväelle! Isla on viides Waatan CIB kasvatti.
Isla (W. Felicia) C.I.B. (kuva: Hanna Kantola)
Kassu ja Aida kävivät Ruotsin maalla, ja piipahtivat näyttelykehässä.
Kassulla meni hienosti ja olikin PU1 VSP. Aida jäi harmittavasti luokassaan kakkoseksi, ja kun Aida sieltä olisi sertiä kaivannut. Taisi se silti ihan kiva reissu koirillekin olla.
Aida (W.Elodea) ja Kassu (W.Daucus) matkalla
Ruotsiin. (kuva: Jenni Lahtonen)
Sitten olikin vuorossa Jyväskylän KV näyttelyt. Kumpanakin päivänä oli kessuja ilmoitettu mukaan jopa 33.
Lauantaina Mesi kiidätti itsensä hienosti luokkavoittoon ja sai VARASERTn (pn7)
Myös Manna meni hyvin ja oli luokassaan neljäs SA (pn6)
Podhalanskeilla oli Puolalainen kasvattajatuomari, joka oli hyvin harvasanainen arvosteluissaan, eikä suuremmin Ankiin ihastunut, toki erittäin hyvähän tuo oli.
Sunnuntaina sitten Paavo Mattila pitikin Ankista ja antoi sille kaikki mahdolliset palkinnot.
SERT CACIB ROP FI MVA ja samalla Ankista tulee myös SE MVA.
Sunnuntaina saimmekin kessuihin vahvistusta kun Jasu saapui myös paikalle.
Jasu on komea uros, mutta kehäkäytöstä tulisi vähän opetella. Hienosti se silti saavutti luokkasijoituksen isossa juniorikehässä JUK4.
Tuomari tykkäsi myös Mesistä, mutta yksi pieni hammaspuutos pudotti sijoitusta ja tuloksena oli EH JUK3.
Mannalla oli myös hyvä päivä. Se nousi kovassa valioluokassa ykköseksi ollen lopulta PN3 VARACACIBn kera.
Manna (W. Fumana)
Mesi (W. Impatiens)
Jasu (W. Humulus)
Keväällä se voitti kessujen rotumestaruuden,Kesällä tuli plakkariin jo RTK3. Ja heti syyskuun alussa RTK4. Onnea vielä meidän taitavalle koirakolle, Silja ja Luna.
Luna (W.Brassica)
On meillä käyty näyttelyissäkin.
Syyskuussa Hyvinkään ryhmänäyttelyssä en ollut itse paikalla, mutta meiltä oli hieno edustus siellä.
Koda sai heti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään SERTin ollen PU2. Ykkösenä uroksissa olikin Kassu, joka oli siis ROP ja lopulta RYP3.
Mesi kiilasi itsensä hienosti PN2 VARASERTin kera. Myös Velve sai SA:n ja oli PN3. Kaikki Waatan koirat olivat luokkavoittajia, ja tuomarilla oli linja, ettei jakanut sa:ta muuta kuin luokkavoittajille. Tämä porukka muodosti myös hienon kasvattajaluokan ollen ROP-kasvattaja.
Onnittelut ja kiitokset teille kaikille.
Koda (W.Incarvillea), Kassu (W.Daucus), Velve
(W.Gillenia) ja Mesi (W.Impatiens)
(kuva: Jenni Lahtonen)
Isla aloitti näyttelyt mammaloman jälkeen vasta nyt Eckerö KV.
Isla nousi hienosti kymmenen koiran joukosta ollen ROP ja sai CACIBin ja sitä myöden tulee myös kansainväliseksi muotovalioksi, eli C.I.B. Hurjan paljon onnea Islalle ja kotiväelle! Isla on viides Waatan CIB kasvatti.
Isla (W. Felicia) C.I.B. (kuva: Hanna Kantola)
Kassu ja Aida kävivät Ruotsin maalla, ja piipahtivat näyttelykehässä.
Kassulla meni hienosti ja olikin PU1 VSP. Aida jäi harmittavasti luokassaan kakkoseksi, ja kun Aida sieltä olisi sertiä kaivannut. Taisi se silti ihan kiva reissu koirillekin olla.
Aida (W.Elodea) ja Kassu (W.Daucus) matkalla
Ruotsiin. (kuva: Jenni Lahtonen)
Sitten olikin vuorossa Jyväskylän KV näyttelyt. Kumpanakin päivänä oli kessuja ilmoitettu mukaan jopa 33.
Lauantaina Mesi kiidätti itsensä hienosti luokkavoittoon ja sai VARASERTn (pn7)
Myös Manna meni hyvin ja oli luokassaan neljäs SA (pn6)
Podhalanskeilla oli Puolalainen kasvattajatuomari, joka oli hyvin harvasanainen arvosteluissaan, eikä suuremmin Ankiin ihastunut, toki erittäin hyvähän tuo oli.
Sunnuntaina sitten Paavo Mattila pitikin Ankista ja antoi sille kaikki mahdolliset palkinnot.
SERT CACIB ROP FI MVA ja samalla Ankista tulee myös SE MVA.
Sunnuntaina saimmekin kessuihin vahvistusta kun Jasu saapui myös paikalle.
Jasu on komea uros, mutta kehäkäytöstä tulisi vähän opetella. Hienosti se silti saavutti luokkasijoituksen isossa juniorikehässä JUK4.
Tuomari tykkäsi myös Mesistä, mutta yksi pieni hammaspuutos pudotti sijoitusta ja tuloksena oli EH JUK3.
Mannalla oli myös hyvä päivä. Se nousi kovassa valioluokassa ykköseksi ollen lopulta PN3 VARACACIBn kera.
Anki (Valonpisaran Fiina) FI & SE MVA
Manna (W. Fumana)
Mesi (W. Impatiens)
Jasu (W. Humulus)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















